Olin koulutuksessa. Viimeisenä oli sellainen "viihdeosuus". Puhujana oli seikkailija Patrick Degerman. Hänen tarinansa olivat varsin mukaansatempaavia, vuorikiipeilyä, autiomaita, yksinäisiä vaarallisia paikkoja. Sanoma oli, että ei pidä luovuttaa, on tosissaan tavoiteltava unelmiaan. Mitään ei saa jos ei pyydä. Toivoisin välillä olevani tuollainen toiminnan ihminen, mutta kun tapanani on vatvoa asioita. Patrick puhui rohkeudesta. Termi Power hour oli kiva. Jos päivän tai viikon kaiken rohkeuden pakkaa yhteen tuntiin, niin sen ajan on sitten tosi urhoollinen ja uskaltaa mitä vaan. Olen huomannut, että auktoriteettien pelko häviää iän myötä.
Minua pyydettiin erääseen "tieteelliseen väittelyyn" keväällä. Yleisön edessä toinen on erään asian puolesta ja toinen vastaan. Mistään suuresta jutusta ei ole kyse. Ajattelin kieltäytyä. Patrickin jälkeen muutin mieleni. Tulen vielä katumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti