Pannu

Jotenkin on sellainen olo, ettei ole mitään sanottavaa. Epäilen, että se johtuu blogin uudesta visuaalisesta ilmeestä. Se on liian hieno. Haluan vanhan karumman takaisin, en vaan osaa palauttaa sitä. Joku sanoi, että liian hieno vihko estää kirjoittamisen, hienoon vihkoon pitää kirjoittaa jotain niin suuremmoista, ettei siihen kykene.

Kävin hulluilla päivillä, ostin perinteiseen tapaan tietyn merkkiset rintaliivit. Ostan aina samoja, ei tarvitse sovittaa. Tosin olen vuosien mittaa siirtynyt aakkosisssa eteenpäin. Loppuvatko aakkoset, jos elän tarpeeksi pitkään? Ostin ensimmäisen kauden sarjasta "Villi pohjola", minulla on ensimmäinen kausi useasta sarjasta, en katso niitä kuitenkaan. Sain halvalla ja muistelen, että ammoisina aikoina pidin sarjasta.

Kirpparin ikkunassa seisoi Alessin komea pressopannu, se maksoi muutaman euron (uutena 119 e). Sydämeni alkoi hakata. Samalta tuntuu varmaan metsästäjästä kun hirvi on kiväärin tähtäimessä. Nyt pannu on keittiössäni. Aloin heti epäillä, että kyseessä on piraattiyksilö. Tehdäänköhän sellaisia.

Juttelin vanhan ystäväni kanssa, joka sanoi, että entinen mieheni arvostaa minua suuresti. Epäilen asian paikkaansapitävyyttä. Minusta olisi mieluisempaa, jos hän räytyisi takiani ja katuisi ikuisesti sitä, että jätti minut ja otti sittemmin tilalleni nuoren kauniin naisen. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kaipaisin häntä takaisin, olisi vain kivaa tietää hänen räytyvän.

Minusta tuntui,ikäänkuin kaupungilla olisi ollut aiempaa enemmän romanikerjäläisiä. Miksi he ovat niin suuri ongelma meille? Ovatko he muistutus siitä ajasta, jolloin saatoimme rintaa röyhistellen sanoa, ettei meillä ole kerjäläisiä, emmekä ole korruptoituneita. Jos olemme huolissamme heidän hyväksikäytöstään, miksi emme rankaise niitä, jotka ovat noita hyväksikäyttäjäroistoja. Täytyy kyllä myötää, että en ole kertaakaan antanut kerjäläisille rahaa. Koen kuitenkin suomalaiset juopot ja narkomaanit pelottavammiksi kuin jalkakäytävällä kyhjöttävät romanit.