keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Pii Poo

Olen niin ahkera, että saan olla laiska (takapäivystän, eli teen työtä, makaan sohvalla).

Kirsi Kunnaksen lastenrunokirja Tiitiäisen Satupuu julkaistiin samana vuonna kuin synnyin. Isäni luki antaumuksella, voimakkaasti eläytyen minulle runoja "Kattila ja perunat" sekä "Herra Pii Poo". Muistan vieläkin pätkiä noista runoista. Säälin peurunoita, jotka kärvistelivät kiehuvassa vedessä. Herra Pii Poo teki erehdyksen:

Kuolen,
huusi Pii Poo,
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.

Lapsena mietin paljon kuolemaa. Onko niin, että lapsena tajuaa elämän rajallisuuden, sitten sen unohtaa kun on niin kiire elää, asia palaa mieleen taas iän myötä.

Sanomalehdissä oli tänään kuva Unkarissa tapahtuneesta myrkkyvuodosta. Kuvassa nainen kantaa sylissään saastuneeseen veteen töhriytynyttä kissaa. Luokkakaverini on lehtikuvaaja, hän kertoi kuinka hän öljyonnettomuuden tapahduttua etsi öljyn likaamaa lintua saadakseen vaikuttavan kuvan. M sanoi, että kuvaajan on oltava röyhkeä.

1 kommentti:

Nöpöstiina kirjoitti...

Minä synnyin vuonna -70, ja äiti luki minulle tiitiäisen satupuuta. Rakastin niitä runoja! Nyt ollaan muuttamassa ja paljon kirjoja piti pistää pois, mutta tuo kirja kulkee mukanani hautaan asti :)