Kilpirauhasairaudet ovat tulleet muotiin (Hesarissa oli niistä näyttävä juttu). Muotisairaudet vaihtelevat sen mukaan, miten aktiivisia potilasjärjestöt tai sitten lääkefirmat ovat. Olen toiminut pian 30 vuotta lääkärinä (järkyttävää) ja pyytänyt sadoista väsyneistä henkilöistä kilpirauhaskokeet, hyötysuhde on ollut onnettoman pieni. Väsymys vaan sattuu olemaan niin yleinen vaiva: minuakin väsyttää niin turkasesti ja kilpirauhanen pukkaa hormonia ihan normaaliin malliin.Usein onnistuminen tällä kilpirauhassairauksien saralla on ollut sattumaa. Kun melkein kaikista jotain tiettyä tutkii, niin joskus osuu oikeaan. Aina kun töissä kuullaan innostava esitelmä jostain vähän unohtuneestakin sairaudesta niin sitä etsitään kaikista kiihkeästi jonkin aikaa, kunnes homma taas tasaantuu. Kilpirauhasta on aina tutkittu innokkaasti, sillä sen toiminnan tutkiminen on niin helppoa.
Toinen yleinen ongelma on lihominen. Ei se mitään, jos kuluttaa vähemmän kuin syö niin lihoo. Ongelma ovatkin ihmiset, jotka kertomansa mukaan nauttivat ruokaa kuin lintuset, sen vähänkin he syövät tyystin rasvatonta ja makeanhimoonsa rouskuttavat porkkanan. Kaiken vapaa-aikansa he kävelevät ja vesijuoksevat ja silti lihovat.
Kolmas viheliäinen vaiva on keski-ikäisen naisen kinttujen turpoaminen tai sitten sellainen yleinen turpoaminen, joka ei näy kenenkään muun kuin asianomaisen silmään.
Kun olen selittänyt, että kaikki tutkimustulokset ovat normaaleja, niin sitten tulee se odotettu kysymys: mutta mistä se sitten johtuu? Minä en tiedä. Siksi onkin puhuttava potilas pyörryksiin, ihasteltava laveasti sitä seikkaa, ettei mitään vaarallista tällä kertaa todettu. Avattava ovi ja tungettava potilas ulos ja sytytettävä ovenpieleen punainen valo. Joskus on käynyt niin,että ovelta kuuluu kaiken tämän jälkeen vielä ujo koputus ja jo ulos onnistuneesti ohjattu asiakas palaa huoneeseen ja kysyy: mutta mistä se sitten johtuu?
P.S. Nyt menee vakavaksi, mutta krooninen kipu on suuri inhimillinen ongelma, vaikka siihen ei löytyisikään syytä. Lisää kivunhoidon asiantuntemusta ja kipupoliklinikoita tarvittaisiin!
P.S. Taidan jatkossa keskittyä blogissani kirjeenvaihtoon kissan kanssa. Ammattiasioissa on niin suuri väärinkäsitysten mahdollisuus.
19 kommenttia:
Hauskin,ja surullisin lääketieteeseen liittyvä oivaullus minulle tuli,kun muutama vuosi sitten kuulin ruokapäiväkirjatutkimuksesta. Siinä oli jotain tiettyä sairautta potevia, aikuisia naisia seurannassa. Tarkoitus oli, että päiväkirjamerkintöjen perusteella heille voitaisiin suunnitella ideaali lääkitys ja hoito jotta elämä olisi heille mahdollisimman mukavaa sairaudesta huolimatta. Ja sitten selvisi että nämä rouvat olivatkin huijanneet näissä päiväkirjamerkinnöissä: olivat kirjanneet ruuan laadun terveellisemmäksi ja määrän pienemmäksi kuin se todellisuudessa oli ollut. Ja nämä järkevät rouvat kyllä alunperin olivat ymmärtäneet miksi ruokapäiväkirjaa pidettiin. Malttia ja voimia sinulle potilastyöhösi!
Ei vajaatoiminta kai sentään ihan vaan muotia ole.
Olen lueskellut kilpirauhasfoorumia ja siellä kerrotaan järkyttävistä zombie-oloista, vaikka lukemat olisivat viitearvojen sisäpuolella. Kas kummaa kun saa ruikattua reseptin (endokrinologilta sitä ei kuulemma tarvitse edes ruikuttaa, koska hän on paremmin perillä aiheesta), olo alkaa valtaosalla parantua jopa nopeasti ja "masennus" on menneen talven lumia.
Luin jostakin, että esim. USA:ssa TSH:n viitearvon yläraja on 2,5, koska 98 % ihmisistä, joilla rauhanen toimii normaalisti, lukema on sen alapuolella.
Voihan vee näitä nykyisiä sanavahvistuksia...
Hoo Moilanen: kaikkien sairauksien raja-arvot on laskettu samaan tapaan. Tottakai se on merkittävä sairaus, on vaan huvittavaa, että siitä puhutaan nyt niin paljon. Kohta taas jostain muusta.
Niin ja helposti aletaan olettaa, että kaikki väsymys ja masennus johtuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta. En halua missään mielessä halveksia jostain oireesta kärsivää ihmistä, kaikelle ei vain löydy selitystä, tai koululääketiede ei sitä löydä.
En halua aliarvioida kolulääketiedettä, mutta on tosiaan monta vaivaa mille se ei löydä syytä ;)
Onneksi on olemassa muitakin näkökulmia terveyteen; vaikkapa vyöhyketerapia ja homeopatia, joista minulla on hyvin positiivisia kokemuksia.
Taidan olla aikalailla koululääketiedeuskovainen. Sattuneesta syystä. Jos apu löytyy jostain vaihtoehtohoidoista niin hyvä juttu.
Kiva teksti pitkästä aikaa. Pysyi kerrankin vain yhdessä aiheessa poukkoilematta ja oli mielenkiintoinen. Ihmisvaivojen kirjo ja ihmisten vaihtelevainen into reagoida niihin ihmetyttää ja ilahduttaa myös minua. Yksikin mokoma, jota voisi vielä ihmetellä lääkärin tykönä, jos vielä pystyisi on kuolema. Että mites tää mulle kävi? Sitä koitetaan vältellä ja kun joku menehtyy niin ihmetellään mitä olisi voinut tehdä toisin. Niin kai lääketieteen parissa kuuluu tehdä, mutta sehän on vain luonnollista... Tutkimusryhmä olisi syytä kutsua paikalla pikemminkin silloin kun joku elää porskuttelee huoletta yli 100-vuotiaaksi, että mikäs tyyppi se sellainen on...
Vähän kirpaisi tuo pitkästä aikaa... Minulla on aina olevinaan niin paljon asiaa, etten malta pysyä yhdessä. Toisaalta kirjoitan tätä vähän sellaisena ajatuksenvirtana, suunnittelematta. Tämä on kuitenkin puhdasta hupia minulle. Sellaista, jolla en haluaisi ketään loukata (yleensä). Olen ihan oikeasti kiinnittänyt huomiota siihen, että tiedoitusvälineet aina vouhkavat jostain sairaudesta aikansa, sitten taas jostain toisesta. Osa vouhotusten kohteista ei ole koskaan toteutunut täällä (lintuinfluenssa).
Ilman mitään asiantuntemusta tai perehtyneisyyttä, olen ajatellut samalla tavalla. Kilpirauhassairauksista puhutaan enemmän kuin ennen. Muotisairaushomma on varmasti totta, vaikka ei olekaan leikin asia, jos sellaisen saa. Itselleni napsahti otoskleroosi ja ajatttelin mielessäni, että mikä hitto tuokin on. En ollut ikinä kuullut moisesta, mutta oli kiva, kun vaivalle löytyi nimi.
Pakko vielä jatkaa, että äitini teki joskus ruokapäiväkirjaa ja tutkailin sitä, että voi hyvänen aika sentään. Totuus oli unohtunut, mutta tarkoitus oli varmasti erittäin hyvä.
Voin uskoa, että kipu on karseaa ja kipupoleja tarvitaan!
Minusta huikeinta ovat ihmiset, joilla on monensorttista näkemystä ja osaamista omalla alallaan.
Tunnen yhden lääkärin, joka on alkujaan valmistunut ENT -kirurgiksi, mutta nykyään hän johtaa perustamaansa kokonaisvaltaisen terveyden keskusta Englannissa. (En edes tiedä mitä kaikkea kuuluu hänen "hoitosalkkuunsa", mutta homeopaattisia pillereitä näin hänen kerran antavan yhdelle yhteiselle tutullemme johonkin vaivaan.)
Puolet hänen klinikkansa potilaista hoidetaan lääkkeittä, usein pienillä elämäntapamuutoksilla. Lääkkeillä kun on aina sivuvaikutuksia.
Hän kertoi kerran kipupotilaiden saavan kolmanneksen kivusta pois tietyillä keinoilla (hengitysharjoituksilla? rentoutusharjoituksilla? - ei ollut tarkempaa puhetta) niin että kivun terä katkeaa ja kipu on siedettävää.
Mielenkiintoisia juttuja!
Äläkä kuule turhan paljon valitse kirjoitusaiheitasi sen perusteella että mikä saattaa ärsyttää tms. - kyllä kaikenlaiset kirjoitukset mahtuvat blogiisi eikä sinun tarvitse pyrkiä miellyttämään ketään!
Älä toki pahastu 'pitkästä aikaa' sanavalinnoistani... Se kuvastaa vain yhden lukijan hetkellistä näkökulmaa ja itsekin ymmärrän että omaa blogia kirjoitetaan omista lähtökohdista ja omalla flow:lla. ;)
Kirjoitat miten lystäät!
Oi voi!
Luin näet sen saman jutun, ja sen perusteella olin päättellyt potevani juurikin tätä tautia. Onhan minulle (no sen ikuisen nelikymppistä vaivaavan väsymyksen, lihomisen ja masennuksen lisäksi)ilmestynyt oudosti heikentynyt kuulo ja kuivuva jalkojen iho...
Ai että trenditauti. Hmph.
Mäkin tein parhaani ja osasin luetella kaikki oireet, jotta olisin tarpeeksi 'muodikas'. Negaa tuli eli ei ollut kilpirauhasessa mitään mitattavaa vikaa. Ja kummasti jo tämä tieto helpotti, koska oireet vähenivät merkittävästi. Väsymykseenkin taisi auttaa ihan nukkuminen...
Tää oli hyvä postaus. Hihittelin itsekseni. Kiitos vaan.
-Jos ei ole helppoa sairailla, niin ei ole lääkäreilläkään.
-Äitini oli "laihdutuskuurilla" 51 vuotta, mutta aina yhtä ylipainoinen. Ole allerginen jo sille sanallekin.
- Tyroksiini auttoi kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta ei työssäkäyvän yksinhuoltajaäidin väsymykseen.
- Elämä on niin vaarallista, että siitä ei kukaan ole vielä selvinnyt hengissä.
Olen itse ihmetellyt sitä, että miten voidaan olettaa että jokin viitearvo on kaikille sopiva määrä. Jotenkin luulisi että aineen X tarve voi vaihdella yksilöllisesti. Eihän sitä pelkkiä numeroita voi niin orjallisesti ottaa.
Kilpirauhaskokeessa sama juttu. Siellähän epäillään että vaikka olisi viitearvoissa niin silti voi olla liian vähän.
Jutussa oli tervejärkinen asenne, jos tuntuu että hoito auttaa niin silloin voi olettaa että lisä ei ole pahitteeksi.
Heippa! Pakko sanoa, että minä tykkään juuri juttujen poukkoilusta. Kun alkaa lukemaan Kertusta, saattaa olla, että viimeisessä lauseessa ollaankin jo päästy Pohjanmaan ja lääkärintakista löytyneen tahran kautta taulukaupoille ja suklaapatukkaan. Niin että anna palaa vaan, äläkä vaan ala "sensuroimaan", sitä varten on päivälehdet ;)
t. Marjut
Eipä ole koskaan tullut näin runsaasti kommentteja, vaikka joistakin olen eri mieltä, niin olen kiitollinen. Kannattaa kirjoittaa muotisairauksista.
Minä luin tässä kerran, että vaihdevuosi-ikää lähestyvän eukkosen pitäisi kiireen vilkkaa tutkituttaa estrogeeniarvonsa. Minä sitten vähän siitä vikisemään vanhalle luotettavalle gynelleni. Tämä totesi, että ei ne raja-arvot tiedä sinun estrogeeneistäsi yhtikäs mitään. Estrogeenejäsi olisi pitänyt mittailla jo monta vuotta, että voitaisiin tietää, ovatko arvosi laskeneet.
Ymmärsin. Niinpä porskuttelen tässä nyt sitten vaan. Ja kun mittään oireita ei ole ilmaantunut, niin vallan ilman lisättyjä aineita (kiukkuinen olen, mutta siitäkään ei voi päätellä mitään, koska olen ollut kiukkuinen kolmevuotiaasta)
Lähetä kommentti