Lapissa on turismin paras sesonkiaika. Matkustin kerran bussilla Saariselälle, matkan ajan katselimme Souvarien DVD-tallennetta. Vaikka siitä on jo kymmenen vuotta, niin hädin tuskin olen kokemuksesta toipunut. Veryttelimme välillä jumiutuneita lihaksiamme huoltoasemien kahviloissa. Bussi jätti keski-suomalaisen pikkukaupungin puolilta öin ja saavutti Lapin taikamaan seuravaavana päivänä joskus yhden maissa.
Kävin tänään melkein Lapissa,vaikka kotimatka sujui vähän liiankin helposti, kävellen. Söimme tamperelaisessa Hullu Poro ravitsemusliikkeessä. Kyllä siinä jonkilaiseen tunnelmaan pääsi. Avaraan ravintolasaliin noustiin liukuportaita myöten. Keskellä salia törrötti porontaljoilla vuorattu baaritiski, kalvakkaa valoa ympärilleen levittivät poronsarvivalaisimet. Istuimme ikkunapöydässä, otsani korkeudelle keskelle ikkunaa oli viritelty hylly, johon löin pääni pariin otteeseen. Söimme alkupalaksi "Lapin lautasen", jonka jaoin S:n kanssa. Syötävää piisasi. Annokseen kuului mm. oliiveja, tosin myös kalaa ja leipäjuustoa. Itsetuhoiseen tyyliini vetäisin päälle poronkäristyksen ja jälkiruoaksi suklaakarpalokakun. Tämä kaikki huuhdeltiin alas kurkusta suomihumpan kera. Sekavassa lapinhulluuden tilassa menin samaisessa ostoskeskuksessa sijaitsevaan vaatekauppaan ja ostin punaisen liivihameen.
Onhan Tampereella intialaisia ravintoloita ja kiinalaisia, miksei sitten lappilaista. Jos kaikki ei ihan aitoa ollutkaan, niin mikä sitten on. Ja miksi sen pitäisi aitoa olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti