tiistai 20. maaliskuuta 2012

Itse kuriin

Olen pystynyt lopettamaan satunnaisen tupakointini vuosia sitten, alkoholia käytän nykyisin vähän ja telkkarista katson vain Satuhäät. Itsekurini ei ylety syömiseen, harrastan sitä edelleen. Päätin eilen, että minulla on oltava edes sen verran selkärankaa, että elän yhden päivän ilman pullaa ja karkkia. Kätöseni ojentui monta kertaa tottumuksen voimasta kahvihuoneen keksipakettia kohti. Kiskoin tottelemattoman yläraajani takaisin kahvimukin korvaan ja leikkasin palan vihreää omenaa kahvin seuraksi. Uskottelin itselleni hedelmän olevan ihan yhtä hyvää kahvin kera kuin suklaakeksi. Selvisin eilisestä sortumatta ja olen asiasta ylpeä. Muuten syön siis ihan tavalliseen tapaan. Päivä kerrallaan mennään.

Eräs miespotilas kertoi laihduttaneensa 20 kiloa syömällä joka päivä kaksi viipaletta paahtoleipää ja 10 sentin  palan HK:n sinistä lenkkiä. Mitään muuta ei diettiin kuulunut. Olen huomannut, että miehet onnistuvat laihduttamisessa paremmin kuin naiset. He ovat siihen tapaan yksinkertaisempia otuksia. Heille ei ruokaan välttämättä sisälly sellaisia tunnemerkityksiä kuin naisilla.

Kun kymmenen vuotta sitten mainitsin laihduttamisen, päivittelivät ihmiset "ei sinun tarvitse laihduttaa, sinä olet laiha!", viisi vuotta sitten he sanoivat "ei sinun tarvitse laihduttaa, sinä olet ihan normaalipainoinen!". Nyt kukaan ei sano mitään.

(Mahdun edelleen pääasiassa kokoon 40, kerron tämän, ettette luule minua jättiläiseksi).

Tekee mieli jotain hyvää. Taidan hakea jääkaapista porkkanan.

5 kommenttia:

AuvoT kirjoitti...

Luomuporkkanat saattavat olla todella herkullisia. Samoin uuden sadon, vaikkeivat olisikaan luomua.

Itse hallitsen painoni meetwurstilla. Se on parempaa kuin HKn sininen, ja sitä riittää 2-3cm samaan tulokseen. Vähän muutakin on toki hyvä syödä, kuten ruislepää, omenaa, kaalia, säilyketomaatteja ja valkosipulirouhetta, ja olutta (ei paljoa).

Itsekurini on aika heikko, mutta kun syö riittävän hyviä aineksia niin silloin pärjää suhteessa vähemmällä.

Kauan sitten, vielä perheettömänä, kun tulin kaupasta ja minulla oli korissa porkkanoita ja olutta - ei muuta - niin naapuri katsoi sitä hississä ja totesi että niilläpä poikamies pärjää hyvin. Myöhemmin kuulin että hän oli jonkin sortin terapeutti, vieläpä.

En tiedä auttaako tällainen raportointi mitään tai ketään, mutta olkaa hyvä vain jos neuvot toimii.

Heidi, kiitos päivän selkeästä hetkestä, maailma tuntuu hetken olevan hallinnassa kun lukee blogin.

Anonyymi kirjoitti...

Snälla lilla Heidi!
Selkäranka on yliarvostettu. Minullakin on kovia kipuja mainitun jäsenen olemassaolosta. Usko ihmeessä, että suklaakeksi on hyvää, kun ei liiaksi syö. Hedelmä saattaa enemmänkin vaikeuttaa kunnollista elämää. Älä hae niitä porkkanoita, elämä on muutakin kuin papanoita.

Heidi kirjoitti...

Kiitoksia ristiriitaisista neuvoista. Elämä on niin monimutkaista. Toisaalta olisi kiva mättää kaikkea hyvää ja toissalta olisi kiva välttyä diabetekselta ja mahtua nätteihin vaatteisiin.

AuvoT kirjoitti...

Kun on riittävän monta neuvoa niin voi valita niistä mieleisen !

Eikä hyvä lihota jos ei liikaa syö

Anonyymi kirjoitti...

Huolensa kullakin. Itse laihdun paljon helpommin kuin lihon. Lääkäri ei ole koskaan osannut neuvoa miten saisi kiloja lisää muuten kuin syömällä sokeria ja rasvaa. Korkeat kolesteroliarvot rajoittavat hieman tätä lihotuskuuria,joka olisi niin helppo. Olen 165 cm 55 kg, mielelläni ottaisin tuollaiset 5 kiloa lisää, kun olen jo ihan mummoikäinen. Paino on ollut sama koko aikuisikäni lukuunottamattta raskausaikojen n 8 kg lisäystä. Kyllästyttävää kuulla huomautuksia siitä, että pitäisi lihoa.