maanantai 26. maaliskuuta 2012

Terveisiä nojatuolista



Rakas Kerttu,

Onnea valitsemallasi uralla. Onhan se mukavaa saada talouteen lisätuloja, pääsemme asuntolainan  ikeestä nopeammin kuin osasin toivoa. Toivottavasti myös päivystät, jotta päivystysrasitus meillä muilla vähenisi. Tietohallintomme järjestänee sinulle tassuille paremmin sopivan näppäimistön.

Lenkkeilin eilen Pyynikillä. Kuuntelin äänikirjana Katja Ketun Kätilöä. Sen kieli tunki liian vahvana kevättalvisiin korviini. Hiljaisuus sopi niille paremmin. Nousin Pyynikin harjulle huohottaen. Tavallisesti palkitsen itseni munkkikahveilla, nyt nautin kahvin ja lasin vettä (viikon kestänyt karkki- ja pullakieltäymys jatkuu). Pian näytän niin laihalta ja koska vyötäröni on kapea olen myös onnellinen. Entäs sitten (kysyt sinä, joka syöt itseäsi rajoittamatta raksuja)? Sitten voin taas syödä munkin Pyynikillä.

Kävin eilen syömässä tyttäreni (se satunnainen palvelijasi) ja hänen naisystävänsä kanssa. Heidän  asuntoasiansa näyttävät järjestyvän. Ne ovat aiheuttaneet pientä huolta. Jälkeenpäin pistäydyin Galleria Saskiassa, jossa oli esillä Tuomo Saalin maisemamaalauksia. Maaalauksissa toistuivat myrskyä enteilevä meri, uhkaava taivas ja pieni ihminen (ei kissoja, ei). Olen siitä outo, että pidän syksystä, jopa syysmyrskyistä. Maalaukset olivat klassisella tavalla kauniita, esittäviä. Mietin, että mikä niistä teki taidetta toritaiteen sijaan. Ehkä se oli taito ja aiheen omaperäisempi käsittely, tunnesisältö ja hienot värit. Lähdin näyttelyyn Nokkosen innoittamana. Kuten tiedät en ole mikään taiteen asiantuntija.

Olet kenties huomannut, että olen siirtynyt sohvalta nojatuoliin, jonka vieressä seisoo nyt uusi jalkalamppu, joka sinkoaa ympärilleen tarvitsemaani valoa. Hyvästi sohva! Säästän sohvan torkkuja varten. Nyt kun minulla on nojatuoli ja lamppu niin tarvitsisin jalkojeni alle sellaisen pehmeän rahin. Mikäs tässä sitten olisi ollessa. Sinulla on useampi lepopaikka, joita vaihtelet sen mukaan, missä olet eniten tielläni. Yleensä valitset sen parhaan, joka sijaitsee sohvalla. Nyt en sitten kilpaile jatkuvasti paikasta kanssasi. Koska en istu sohvalla, makaat näköjään nojatuolissa ansaitsemillasi aamupäiväunilla. Sopii siinä nukkua,se on sitten toista,kun aloitat lääkärintoimessa. Silmiä ei saisi vastaanottoa pitäessä tykkänään sulkea, joku potilas saattaa kokea sen loukkavana. Selän takana keuhkoja kuunnellessa voi huomaamatta päästää pienen haukotuksen.

Sinun ei tarvitse työstää artikkelia, eikä tehdä esitelmää, vielä. Mielenkiinnolla odotan järjestämiäsi Power Point sulkeisia. Esitelmä saa sitten kestää korkeintaan puoli tuntia, että ehditään kahville.

Ystävyydellä,

emäntäsi Heidi

2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Kiitos Kerttu, että autat emäntääsi blogin kirjoittamisessa - minä olen nimittäin nalkissa fb:n lisäksi myös tähän blogiin. Ja minua harmittaa suunnattomasti, että toinen suosikkini, tätä kautta bongaamani Dessu kirjoittelee harvakseltaan. Saisi aktivoitua, vallankin kun on puolieläkeläinen. Mutta niinhän sitä sanotaan, että eläkeläiset ne vasta ovatkin kiireisiä.

Heidi kirjoitti...

Dessu on minunkin suosikkini. On tietysti muitakin. Mutta Dessulla on erityisasema.