lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kerttu pohtii uskonasioita

Parahin Emäntäni,

Kun saavuit töistä ruokatarvikkeita raahaten, osasin jo ounastella viikonlopun koittavan. Kritisoit minua siitä, että olen kranttu syömisieni suhteen. Minulle kuitenkin kelpaa se yksi pusseissa myytävä kissanruoka, joka sisältää kanaa ja kastiketta. Latkin siitä liemen, niljakkaisiin lihapaloihin en juuri koske. Päälle rouskutan raksuja, ne ovat mukavan rapeita. Sinä tarvitset salaattia, vihanneksia, vähän  lihaa ynnä muuta sörsseliä, joita keittelet välillä tuntitolkulla. Kumpi meistä on ronkeli ruoan suhteen? Ottaisit sinäkin vaan kanaa kastikkeessa ja valuttaisit lautaselle, siinä on kaikki proteiinit ja vitamiinit, eikä uuneja ja kaiken maailman balsamicoja tarvita.

Näyttää se olevan vapaa lauantai sinullakin. Hipsuttelet villasukissa, ryystät kahvia ja luet lehtiä. Kuljet tuossa iänikuisessa aamutakissa, voisit hankkia jotain sievempää. Radiossa mies lukee Välskärin kertomuksia, mutta et sinä niitä kuuntele. Minä kuuntelen. Mielenkiintoinen teos.

Aamuhartaudesta en piittaa, en ole kovin uskonnollinen. En arvele kissojen kuitenkaan pääsevän taivaaseen. En kylläkään ole noista taivaskysymyksistä kovin hyvin perillä. Kissoilla pitäisi olla suora pääsy taivaan kullalla asfaltoiduille kaduille ja viheriäisille niityille. Meidän syntimme ovat mitättömiä sikäli kun niitä ihmisten pahoihin tekoihin vertaa, sen verran olen televisiosta uutisia seurannut.Ainakin meidän sisäkissojen, sillä näissä tiloissa ei mahdu suuria syntejä tekemään.

Jos vielä kerran hiiren saisi. Sellaisen pienen, eikä kovin vikkelää. Taidan ottaa pienet torkut. Kovin kävi ramaisemaan tuo aamupala.

Kunnioittavasti,

Kerttu

3 kommenttia:

Kirsti Ellilä kirjoitti...

Kerttu hyvä, ei sinulla ole minkäänlaisia syntejä tunnollasi, eläimet eivät ole koskaan langenneet syntiin. Te vain kärsitte ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksista kuten muukin luomakunta, ja joudutte odottamaan asioiden ennalleenpalauttamista. Emäntäsi saattaa tietenkin joskus syyttää sinua synneistä, mutta se on hänen ongelmansa.

Anonyymi kirjoitti...

Kerttu, olet ihana! Kuten me kissat olemme. Ja mitä jumaluuteen tulee, niin Kerttu hyvä, mehän olemme itse jumaluus. Siksi ihmispolot, kuten emäntäsi, palvelevat meitä. Se on heidän tapansa harjoittaa uskontoaan, saada sovitus ihmisenä olemisen taakkaansa.

Parhain terveisin, Ihailijasi toisesta kaupungista.

Heidi kirjoitti...

Hyvä saada vastauksia teologisiin ongelmiin. Siis Kertun.