lauantai 24. maaliskuuta 2012

Blogiheidi


Nautin jo aamiaiseni ja mietin, miten aloittaisin pävän. En kehtaa vielä kuunnella levyä, jolla Irina Björklund soittaa sahaa (lainasin eilen kirjastosta). Saattaa olla niinkin,ettei joku naapuri halua herätä sahansoittoon.

Tunnustan rakkauteni: rakastan kirjastoa! Nyt Metsoon on värkätty sellainen olohuonenurkkaus, jossa voi piiloutua pallotuoliin, joka on kylläkin jatkuvasti varattu. Jonain päivänä vielä tärppää ja sitten löhöän siinä koko päivän.

Välillä mieleeni on tullut, että alanko muuttua blogini Heidiksi. Olen tietysti oikeastikin blogini Heidi, olen vain laiskempi, tyhmempi ja vähemmän suosittu. Jotta kykenisin täyttämään blogiheidin standardit, olisi minun juostava erilaisissa kulttuuritapahtumissa kiihtyvään tahtiin. Tänään Tulenkantajien kirjakaupassa Merja Toppi lukee savolaisia runojaan  Siitä saisi humoristisen päivityksen. Yllä kolme punahilkkaa, jotka Elina Brotherus ja Kira Gluschkoff ovat kuvanneet. Minun pitänee mennä Helsinkiin heidän näyttelyynsä. Kaikkihan siellä käyvät, blogiheidi ainakin, varsinkin kun blogiheidillä sattuu olemaan lomaa ja vain yksi esitelmä tehtävänä.

Naamakirjan päivityksiä on hupaisa lukea. Niissä kukaan ei ole yksinäinen tai epävarma. Jos joku koettelemus kohtaa, niin se esitetään ironisesti. Kaikki siivoavat, juoksevat kulttuuririennoissa, matkustavat, hoitavat lapsia, joku saattaa olla (sopivasti) vihainen, kukaan ei ole surullinen tai yksinäinen. En siis minäkään.

Googlasin Tulenkantajien kirjakaupassa tänään esiintyvän savolaisen runoilijan, joka on syntynyt Kiuruveellä, kuten minäkin. Maitopitäjän tyttöjä. Kirjan nimi näyttää olevan Aekusen naesen iholla, ja siinä on kamala vaaleanpunainen kansi. Murre on kirjoitettuna aina vähän noloa, lausuttua olisivat varmaan kivempiä. Ainakin savolaisesta.

Kahtelin ihteeni peelistä karaookke-illan jäläkeen.
Lähtiissä joku huutel perrään:
"Kohta se männöö tuonnii akan takkuu umpeen!"
Silittelen naaruryppyjä ja hymmyylen. Voe tokkiisa,
eehän tähän akkaa oo paenettu
vielä parasta ennen päevämiäreekään!

--------------------------------

On tuas se aeka kuukaavesta,
kun irtoo munasarjat
ja järki.
Van mikäpä tässä.
Syyvään liäkettä
ja otetaan tunteella.
Kyllä tämä aena miehenä olon voettaa.

------------------------------------

Ystäviä oltas, jos vuan ehittäs.
Kiirettä on, kiirettä.
Annatko mulle meeliosottees,
niin voen olla ottamatta yhteöttä silläkkii tavalla?

9 kommenttia:

E-S kirjoitti...

Jee! Tykkään kovasti kuvasta ja parista jälkimmäisesti savolaispätkästä.

jarna kirjoitti...

AIVAN kauheeta tuo savolaisrunous! Kääk!Lausuttuna vielä jopa hirveämpää kuin kirjoitettuna. Mieheni kyllä nauroi.

Kaisa kirjoitti...

Missähän nykypäivänä voisi oppia sahansoittoa? Olen ymmärtänyt, että kyseessä on aika vaativa laji, ja jos vielä laulaa yhtä aikaa...

Mymskä kirjoitti...

Naamakirjaa päivittäessa on velvollisuus olla fiksu ja nokkela, aktiivinen ja sosiaalinen, suosittu ja positiivinen. Ei siellä saa näyttää pahaa mieltä tai yksinäisyyttä.

Sahansoitto kuulostaa kamalalta.

Heidi kirjoitti...

Hämmästyttävää kyllä, levy on sympaattinen. Irina Björklund laulaa ranskaksi.

Minerva kirjoitti...

Luin joskus vanhoja facebook- päivityksiäni, ja totesin että olenpa masentava ihminen.Harrastan muutenkin harhauttamista, kerron enimmäkseen kaikkea muuta kuin tapahtumia, sillä tapahtumia ei juurikaan ole.

En usko, että haluaisin kuunnella savolaisrunoutta. En myöskään porilaisrunoutta.

Heidi kirjoitti...

En lähtenyt kuuntelemaan savolaista runoutta. En voi siis kirjoittaa kirjakauppakäynnistä fiksun humoristista päivitystä. Ehkä keksin huomiseksi jotain.

Anonyymi kirjoitti...

Esikuvani ja kansainvälisesti tunnettu sahansoittaja Natalia "Saw Lady" Paruz kertoo saamansa ohjeiden kuuluvan näin: "Pick up a saw, any saw and imitate what you saw me doing". Minusta neuvo on osuva.

Heidi kirjoitti...

Kuulostaa yksinkertaiselta.