Tankkaus

Ei tämä ole helppoa. Töistä pyöräillessäni pohdin, mistä kirjoittaa. Tuuli keikutti puiden latvoja ja Pyhäjärven vesi velloi. Vastaan reippaili vanhempi pari kävelysauvoinen. Särkänniemestä kantautui kakaroiden kiljuntaa. Delfiinit? Sara Hildenin taidemuseo? Huvipuistot? Kokemukset niissä huvittelusta ovat kaukaisia, viimeksi olen seisoskellut laitteiden liepeillä ja odotellut lasten laskeutumista kamalista härpäkkeistä ja pidellyt oksennusta, joka melkein tulee moista pyörimistä katsellessa. Hattaraa en ole vieläkään syönyt, lapsena en saanut vaikka kinusin ja enää en halua. Ei näistä irtoa mitään.

Päätin eilen työskennellä artikkelin korjausten kimpussa. Asetuin ihan vain hetkeksi sohvalle lepäilemään ja nukahdin. Jossain vaiheessa vedin päälleni torkkupeiton ja suloinen rentous virtasi kehooni. Heräsin seitsemältä, kirjoitin blogiani ja katsoin Ylen Arenalta ohjelman Satuhäät. Työkaverini olivat päivitelleet ohjelman morsion käytöstä. Nuori nainen, jolla oli lapsi edellisestä suhteesta ja yksi tästä nykyisestä, kiroili, oikutteli ja poltti ketjussa tupakkaa. Sulhanen tilitti kameralle rakkauttaan tulevaan morsioon, morsian sanoi kesken häävalssin "et sinä osaa tanssia, minua hävettää, lopetan tanssin NYT". Humalainen sulhanen puuhasteli hääväen edessä pitkään vaimonsa helmojen alla, putkahti ulkoilmaan vaaleanpunaisia alushousuja heilutellen ja heitti pöksyt poikamiesjoukkoon. Ohjelma oli taas tajuntaa laajentava kokonaisuus, siinä oppi elämän pienistä nyansseista enemmän kuin mistään laatuelokuvista. Mietin mikä noissa hääohjelmissa minua koukuttaa ja päädyin siihen, että se on suku, oikeammin sukulaisten suhteet. Silloinkin kun kaikki käyttäytyvät korrektisti, niin häiden valmistelu paljastaa heidän suhteistaan paljon. Loppujen lopuksi häissä sinänsä on harvoin yhtään mitään persoonallista, juhlapaikka näyttää samalta, morsiuspari istuu kukin koristellussa pöydässä kahdestaan,tanssitaan häävalssi, leikataan hääkakku, leikitään noloja leikkejä ja pidetään huonoja puheita. Olen oppinut, että häillä pitää olla teemaväri, nyt se oli fuksia. (Omassa siviilivihkimyksessämme ei teemavärejä ollut.) Tarjoilut ovat  häissä lähes identtiset. Köyhemmät tekevät itse, rikkaammat ostavat, alkoholi noudetaan useinmiten Tallinnasta. Sen hankinta on ainoa sulhasta kiinnostava häävalmistelu.

En siis korjannut artikkeliani, en myöskään kirjoittanut tekstiä, jota minun ehkä kannattaisi kirjoittaa.

Tänään päätin lähteä lenkille. Asetuin taas hetkeksi sohvalle ja heräsin seitsemältä. Nyt naputtelen tänne kaikkea joutavaa ja kohta on mentävä nukkumaan. Aina olisi kilvoiteltava. Joskus tekisi mieli heittää ranttaliksi, juoda kaljaa, ahmia pussillinen sipsejä, syödä sellainen jättimäinen lakupussi, joita kauppojen kassan liepeillä roikkuu. Olen nähnyt näitä sipsipusseja ja sixbageja monen perheen ostoskärryissä. No juonhan minä kaljaa, mutta varmaan liian harvoin.

Palataan ruotuun. Saatan nauttia illemmalla palan tai kaksi tummaa suklaata. En jaksa korjata artikkelia nytkään. Huomenna on päivystys. Perjantai on vapaata,sillä menen leikkaukseen! Alahuulestani poistetaan sellainen tukkeutunut sylkirauhanen ja suukirurgi lupasi  loppupäivän sairaslomaa. Ikävä kyllä, syöminen ei leikkauksen jälkeen hetkeen onnistu. Kannattaa kuulemma hieman tankata etukäteen. Taidan aloittaa heti.