Eilen en jaksanut edes suorittaa teille päivittäistä ripittäytymistäni. Olin niin väsynyt, että ryömin päivystyksestä sohvalle ja siitä lattiapintoja pitkin sänkyyn.
Näen jatkuvasti unta liikennevälineistä, lähinnä junista, lentokoneista ja laivoista. Olen itse kyseisten kulkuneuvojen matkustaja. Lentokoneet riipivät puiden latvoja, aallot lyövät laivan kannelle ja junat syöksyvät raiteilta. Ekologisena ihmisenä en ole nähnyt unta henkilöautoista, mutta viime yönä istuin punaisen farmari Volvon etupenkillä. Kolariinhan siinä jouduttiin tietysti ja auto meni lunastuskuntoon.
En ole iskelmäihmisiä eikä Katri-Helena ole millään lailla sytyttänyt minua. Olen katsellut Ylen Teemalta dokumenttia "Iskelmä Suomi". Kun Katri-Helena laulaa luikautti patamaisessa kampauksessaan "Anna mulle tähtitaivas" ja Paula Koivuniemi laulatti täyttä salia aikuisia naisia "kaiken me jaamme, toisiamme tukekaamme..." niin minua alkoi itkettää. Dokumentissa näytettiin hupaisa pätkä 70-luvun ohjelmasta, jossa neljä totista toimittajaa syytti Carolaa siitä, ettei hänen lauluissaan ole riittävästi asiaa ja että niillä yritetään hankkia RAHAA!
Kysyin tyttäreltä, mikä ajatus on Zombie-kulkueen takana. Ei siinä kuulemma ole mitään ideologiaa. Seitsemänkymmenluvulla ei moista olisi voinut kuvitellakaan, kaiken takana oli joku aate. Nyt voi siis tehdä jotain ihan vain huvikseen.
3 kommenttia:
Aikuinen nainen ON hieno kappale. Kymmenien vuosien takaisissa iskelmissä on sävelmällistä koskettavuutta: olen itkenyt paitsi tuota Maledetta Primaveraa (joka Koivuniemen versiona on italalaista parempi!) myös kappaleita Penkki, puu ja puistotie, Aikaan sinikellojen, Lumikenttien kutsu, sekä Tapio Rautavaaran Exodus-versiota. Muutamia mainitakseni.
Joku toinenkin kertoi itkeskelleensä Katri Helena -jaksolle. Joku siinä on mennyt oikein.
T. Anne
Katsojan itkeskely on onnistuneen dokumentin merkki.
Lähetä kommentti