Olin vihdoin saanut kauan kärkkymäni luvan
haastatella Pienkotieläinten pienpuolueen puheenjohtajaa Kerttu Kurpilaista
Tampereelta. Kuten kaikki tiedämme, huolimatta säkenöivästä karismastaan Kurpilainen
ei saanut johdettua viime vaaleissa Pienkotieläinten pienpuoluetta eduskuntaan.
Tampereen keskustassa sijaitsevan
asunnon oven avaa stressaantuneen näköinen keski-ikäinen nainen. Naisen hiukset
ovat sekaisin, hänen kätensä vapisevat tuskin havaittavasti ja silmien alle on varissut ripsiväriä. Nainen näyttäisi olevan levon tarpeessa.
Kurpilainen lojuu
nojatuolissa. Hänellä on lahjakkaan olennon seesteinen katse sinisissä
silmissään. Kurpilaisen turkki on tyylikkäässä kuosissa ja hän nuolee
jumalaisia raajojaan. Asunnossa tuoksuu vienosti kissanhiekka ja nojatuolien
täytteet pursuilevat, mikä leikkaa sopivan särön tilassa vallitsevaan
täydellisyyteen.
- Miten näette nykyisen poliittisen ilmapiirin? rohkenen
kysäistä.
Kurpilainen käväisee hiekka-astialla
ja kuopii lähes piinallisen pitkään hiekkaa takatassuillaan, jonka jälkeen hän vielä kuopaisee elegantisti muutaman
kerran parkettia ennen kuin vastaa kysymykseeni.
- Pelottavan paljon esiintyy meihin rotukissoihin
kohdistuvaa vihapuhetta, hän vastaa syvälliseen tapaansa.
Kurpilainen kääntää selkänsä sen
merkiksi, että audienssimme on päättynyt, raapaisee pariin otteeseen sohvan
pittoreskisti repsottavaa kylkeä ja käy levolle sohvan selkänojalle. Stressaantuneen
näköinen nainen avaa meille oven ja astumme ulos asunnosta tietäen, että olemme
saaneet kokea jotain ainutlaatuista.
3 kommenttia:
Oli hyvä. Taas.
Kiitos Vappu.
:D
Kertusta lukee mielellää.
Lähetä kommentti