Kertun haastattelu

Olin vihdoin saanut kauan kärkkymäni luvan haastatella Pienkotieläinten pienpuolueen puheenjohtajaa Kerttu Kurpilaista Tampereelta. Kuten kaikki tiedämme, huolimatta säkenöivästä karismastaan Kurpilainen ei saanut johdettua viime vaaleissa Pienkotieläinten pienpuoluetta eduskuntaan.

Tampereen keskustassa sijaitsevan asunnon oven avaa stressaantuneen näköinen keski-ikäinen nainen. Naisen hiukset ovat sekaisin, hänen kätensä vapisevat tuskin havaittavasti ja silmien alle on varissut ripsiväriä.  Nainen näyttäisi olevan levon tarpeessa. 

Kurpilainen lojuu nojatuolissa. Hänellä on lahjakkaan olennon seesteinen katse sinisissä silmissään. Kurpilaisen turkki on tyylikkäässä kuosissa ja hän nuolee jumalaisia raajojaan. Asunnossa tuoksuu vienosti kissanhiekka ja nojatuolien täytteet pursuilevat, mikä leikkaa sopivan särön tilassa vallitsevaan täydellisyyteen.

-        Miten näette nykyisen poliittisen ilmapiirin? rohkenen kysäistä.

Kurpilainen käväisee hiekka-astialla ja kuopii lähes piinallisen pitkään hiekkaa takatassuillaan, jonka  jälkeen hän vielä  kuopaisee elegantisti muutaman kerran parkettia ennen kuin vastaa kysymykseeni.

-       Pelottavan paljon esiintyy meihin rotukissoihin kohdistuvaa vihapuhetta, hän vastaa syvälliseen tapaansa.

Kurpilainen kääntää selkänsä sen merkiksi, että audienssimme on päättynyt, raapaisee pariin otteeseen sohvan pittoreskisti repsottavaa kylkeä ja käy levolle sohvan selkänojalle. Stressaantuneen näköinen nainen avaa meille oven ja astumme ulos asunnosta tietäen, että olemme saaneet kokea jotain ainutlaatuista.