Kun lähdin polkemaan töistä kotiin, satoi vettä, voi miten sitä satoikaan. Ajoin keskustaan ja huomasin puhelimen jääneen töihin, joten pyöräilin takaisin. Taivaalta valui vettä, mekkoni helma kastui (jonkinlainen kapillaari-ilmiö nosti kosteuden kohti leningin vyötäröä vaikka olin pukeutunut sadetakkiin) ja kenkäni olivat litimärät. Hain puhelimen pukuhuoneesta ja ajoin kotiin, ripustin vaatteeni kuivumaan, vedin villasukat jalkaani ja pukeuduin joogahaalariin, jonka olen jostain syystä ostanut vaikka en edes joogaa.
Viimeaikaisia unohduksia:
Kännykkä
Erään tapaamisen ajankohta
Residenssin pyöränavaimet
Pyöräilykypärä
Huumorintaju
Viimeksi mainittua en ole löytänyt mistään.
Potilas toi minulle pullollisen espanjalaista yrttilikööriä. Kuubassa lääkäriä lahjotaan kuulemma kananmunilla, sianlihalla ja kanoilla. Saan palkkaa, joten minua ei tarvitse palkita munakennolla. Saan lahjoja hyvin harvoin, sillä olen ilkeä ja laiska. Likööripullosta tuli kuitenkin kummallisen hyvä mieli vaikka en ole edes juonut sen sisältöä vielä.
5 kommenttia:
Laiskuus on hyve.
Kuinka paljon keksintöjä jäisikään keksimättä, elleivät laiskat ihmiset tuumailisi, kuinka jokun asian voi tehdä helpommin, vaikka nyt hissi ja polkupyörä ja mitä kaikkea vielä.
Ilkeydestä en tiedä. Voihan olla niin, että potilas kiukustuneena ilkeydestä päättää näyttää ilkeilijälle, että pystympäs tuohon mistä meinasit etten pysty.
Mulla on kyllä susta leppeä ja mukava kuva. :)
Ei lahjoja. Syyrialaisrouvilta sain voidetta ja hajuvettä (Lidl). Menin ainakin jälkikäteen vaikeaksi, kun on itämaisten tietäjien lahjoja...
Ehkä Cien-voide tuntuisi erikoiselta, mutta ajatus on tärkein.
Mä vein hammaslääkärille kirjan Juurihoito.
Mainio juttu!
Lähetä kommentti