Olin lauantaina vanhan ystäväni synttäreillä. Hän täytti kuusikymmentä vuotta ja juhliin oli kutsuttu kuusikymmentä vierasta. Lääkäreitä ja diplominsinöörejä, saattoi olla muitakin.
Alkuun osallistuimme kolmen joukkueina kisaan, johon kuului erilaisia tehtäviä mm. talon ympärysmitan laskeminen. Joukkueiden jäsenten piti olla toisilleen mahdollisimman vieraita.
Ryhmäni DI-mies kiersi talon noin viisi kertaa, piirsi paperille pohjapiirroksen, jokaisen sivun pituudet ja pullistelut ja lopulta laski mitat yhteen. Pääsimme riitävän lähelle oikeaa tulosta saadaksemme pisteen. Minä olisin heittänyt arvion ihan perstuntumalta. Yksi ryhmä arvioi tiilen pituuden ja laski tiilet.
Vieraista vähintään yhdeksänkymmentä prosenttia oli golf-ihmisiä, mutta minäpä sain putattua (kaksi muuta ryhmäläistäni ei onnistunut) vaikka en pelaa golfia, enkä edes aio koskaan pelata. Toisaalta tikanheitossa tikkani lensivät hujan hajan kaikkialle muualle paitsi tauluun, en onneksi kuitenkaan osunut yhteenkään vieraaseen.
Meille tarjottiin ruokaa ja joku kaatoi kurkustani alas liikaa viiniä, josta minulle koituu nykyään useamman päivän apeus. Huomenna jakselen luultavammin jo paremmin. Hienoa, että joku viitsii järjestää juhlia!
1 kommentti:
Minä en uskalla enää kahta lasillista enempää juodakaan, kun enemmästä seuraa niin kamala viikon alakulo. Kyllä on juhlat juhlittu. Onneksi en jättänyt nuorena väliin, muuten nyt harmittais.
Lähetä kommentti