Terveydeksi

Vanhemmiten silmät alkavat vuotaa. Luin lehdestä silmälääkärin ohjeen: silmälihaksia voi treenata. Silmät suljetaan tiukasti useita kertoja päivässä. Mihinkään asiaa koskevaan tieteelliseen artikkeliin en ole perehtynyt. Kuorsaaminen liittyy kuulemma jotenkin löysiin nielun lihaksiin ja arvaatte jo varmaan: niitä voi treenata. Virtsan karkailutaipumuksen estämiseksi pitäisi harjoittaa alapään lihaksia. Ehkä kaiken voi tehdä samalla kertaa. Lehdet ovat pullollaan ohjeita. Vähemmästäkin pää menee sekaisin. Olen yrittänyt harjoittaa keskivartaloani monimutkaisella liikesarjalla, liikesarjan osat joutuu toistuvasti tarkastamaan epämääräisestä kaavakuvasta.

Duodecimin jäsenille tulee Hyvä Terveys lehti "ilmaiseksi". Minua ärsyttää siinä jatkuvasti kirjoittava Tommy Hellsten, koen hänet falskiksi. Totta puhuen ärsyynnyn hänen naamstaan niin, että en lue koko kolumnia. Luultavasti ne ovat loistavia syvällisiä kirjallisia tuotoksia. Olen päättänyt, ettei miehestä ole mihinkään. Nyt lehdessä oli näyttävä juttu hänen pojastaan, joka on psykologi. Poika luonnollisesti työskentelee isänsä yrityksessä. Poika on varmasti hieno ihminen. En osaa mitenkään perustella heidän sukuunsa kohdistamaani antipatiaa.

Olen mustavalkoinen ihminen. Jaan maailman ihmiset kolmeen ryhmään:

1. Huumorintajuiset (samanlainen huumorintaju kuin minulla, nauravat jutuilleni ja minä nauran heidän jutuilleen)

2. Väliryhmä (nauravat minun jutuilleni, mutta eivät osaa kertoa minua naurattavia juttuja)

3. Alkeelliset huumorintajuttomat ihmiset. Nauravat vain joukossa, etteivät erottuisi liikaa muista. Yrittävät peitellä puutettaan. Ei mitään ironiantajua, jos he ovat kuulemassa on jutun perään lisättävä kommentti "se oli vitsi". Muuten he pitävät mitä käsittämättömimpiä tarinoita tosina. Jos heille sanoo "äitini oli trapetsitaitelija" niin he kysyvät "missä sirkuksessa?". Tokihan jonkun äiti on trapetsitaiteilija.

Hieman olen narsistinen, mutta vain hieman.