tiistai 22. marraskuuta 2011

Kauneusvirhe

Osallistuin eilen koulutukseen, joka kesti aivan liian myöhään. Viimeinen esiintyjä jaaritteli loputtomasti ja sekavasti. Hän varasti aikaani. Kaksi kuulijaa poistui kesken kaiken. Minä en kehdannut, sillä meitä oli vain yksi iso pöydällinen.  Sen jälkeen valmistelin seuraavan aamun KPK:ta. Kyseessä oli lähes dekkarimainen luentotilaisuus, jossa anonyymina pidettävän potilaan diagnoosia selvitteli nuori, fiksu ja söpö mies. Minä olin häntä tilaisuuteen pyytänyt. Mies on suppean alan erikoislääkäri. Seuraavaksi esiintyi patologi. Minä siis stressasin tilaisuutta ja sitä miten tuo nuori mies pärjää (kaikkea ihminen voi murehtia ja kummallisten asioiden vuoksi valvoa). Nuori mies oli loistava. Jostain käsittämättömästä syystä hän kuitenkin puhui utrikariasta, kun piti puhua urtikariasta. Ensin luulin, että hän sanoi sanan vahingossa, mutta se toistui ja toistui. Toisaalta esitys olisi ollut  liian täydellinen ilman tuota pientä kauneusvirhettä.

Menin kampaajalle tuntia liian aikaisin. Siellä se nainen imarteli vielä edellistä asiakasta. Käytin minulle annetun ylimääräisen tunnin syömällä keittolounaan lähikahvilassani. Eläkeläiset hakivat sieltä soppaa rasioissa kotiinsa. Päiviteltiin sitä että talvi tulee vasta helmikuussa (niin joku valopää oli jossain iltalehdessä ennustanut). Vanha pappa, joka haki soppaa perässä vedettävään kärryyn, kertoi muinaisesta talvesta, jolloin Kallavesi ei jäätynyt lainkaan. Päiviteltiin suuria kuhasaaliita. Seuraavaksi sisään astui mummo, joka kertoi syövänsä yhdestä keittoannoksesta kahtena päivänä. Kahvilassa viipyi kiireettömyys.

Kampaajani menee joulukuussa käsileikkaukseen ja palaa sitten joskus. En haluaisi vaihtaa kampaajaa, kun olen tähän tyytyväinen, vaikka nainen ei annakaan minulle lehdenlukurauhaa. Entäs jos se toinen kampaaja, johon nyt joudun turvautumaan, onkin parempi. Mitä sitten teen kun alkuperäinen naisihminen palaa samaan liikehuoneistoon.

Televisiossa näytetään taas kuvia sikaloista. Pekoni juuttuu kurkkuuni. En taida kyetä siitä enää nauttimaan. Näen vain kuolleita possuja pitkin poikin kylmää betonilattiaa. Chicagon hotellissa tarjottiin aamiaisella ihanaa pekonia, paksua, pippurista ja päivittäin eri puun savulla savustettua (Hickory Tree, Apple Tree). Saahan sitä soijastakin kaikkea kivaa. Söin töissä soijapallerokeittoa, jotenkin en pidä sellaisesta, joka on jotain niin epämääräistä, ei lihaa, ei kasvista, ei pahaa, ei hyvää. Yllä kuva kasvissyöjän painajaisesta, amerikkalaisesta herkusta, jossa perunamuusiin oli kaivettu kastikejärvi.

7 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Minä olen nyt päättänyt, että en syö edes jouluna sitä pientä tippaa possua, mitä olen imelletyn laatikon kanssa ennen syönyt. Minä alan boikotoida siankasvatusta! Suomi on jo ainoa länsimaa, joka ei ole luopumussa turkistarhauksesta ja nyt vielä tämä.

Onneksi on jo tilattu savustettu kalkkuna sekä merisiikaa ja lohta.

***

Minullakin on outo kampaajaonegelma. Saan näppyjä ennen sinne menoa. Se on ensi perjantaina. Lukisin rauhassa lehtiä, mutta en saa tehdä sitä. Hän päivittelee kaikkea suureen ääneen ja jos uskallan olla jostain eri mieltä, auta armias! Mieheni ihmettelee, miten olen näin juuttunut. En tajua itsekään. Minun kampaajani määrättiin käsileikkaukseen, mutta hän ei mene. Tekee töitä kädessään joku outo tuki.

Tulipahan vuodatettua;-)

Heidi kirjoitti...

Miehet eivät näitä naisten kampaajaongelmia ymmärrä. Minä vaihdoin jossain vaiheessa kampaajaa ja piilottelin entistä marketin hyllyjen välissä.

Turkistarhaus olisi lopetettava!

Erja kirjoitti...

Heh, just tänään tilasin kampaajan. Se on kai neljäs eri kampaaja jo tänä vuonna, olen unohtanut uskollisuuden ihan kokonaan!

beep kirjoitti...

Minä olen ratkaissut uskollisuusongelman siirtymällä näihin "sisään ilman ajanvarausta" -kampaamoihin. Tekijä on joka kerta ollut eri henkilö ja ennestään tuntematon, mutta jälki silti aivan kelpoa. Harvoin tarvitsee edes väkisin smalltalkata, kun ei olla tuttuja.

Yliopiston luennoitsijoissa on eräs mies, jonka kieli ei taivu sanomaan "metodi", vaan hän lausuu sen "medoti". Vuosien varrella hän on saanut aiheesta osakseen niin paljon huomautuksia ja pilailua, että antaa nykyisin kurssin alussa pienen disclaimerin, jossa mainitsee asiasta erikseen. Harmittaa puolestaan.

Heidi kirjoitti...

Kamalaa, jos se olikin joku puhevika ja minä (kylläkin vienosti) siitä huomautin. Aika rajoittunut puhehäiriö kuitenkin.

ketjukolaaja kirjoitti...

Siikako kuoli..?

Ajatteletteko te yhtä suurella huolella minne viette auton öljynvaihtoon tai katsastettavaksi? Etteivät öljynvaihtajat ja katsastajat vain loukkaannu.

Minun hiukset on jo vuosia leikannut vaimo. Kerran tosin kävin parturissa vaimoni voimia säästääkseni. Eipä tuo vaimo siitä suuttunut. Taidankin joulukuussa käydä uudestaan parturissa, joululahjaksi vaimolle.

Heidi kirjoitti...

Eikös auto katsasteta vain kerta vuoteen? Uudempi auto harvemmin? Siinä ei ehdi syntyä kovinkaan syvää hoitosuhdetta. Kampaajaa taas tapaan useammin kuin monia sukulaisiani.