Poljin tänään töistä ruokakauppaan, kasasin korin täyteen erilaisia ruokatarvikkeita, aikomuksenani oli laittaa kohtuullisen herkullinen ateria. Kaupassa kännykkä alkoi viheliäisen laulunsa ja minut kutsuttiin tai oikeastaan käskettiin ensiapuun. Pyöräilin kotiin, heitin tarvikkeet kaappiin, hujautin kisun ruokakuppiin kuivamuonaa (josta kissat saavat virtsakiviä), tilasin taksin ja poistuin kotoani. Kerttu jäi surusilmäisenä katsomaan jälkeeni. Koin huonoa omaatuntoa. Siitähän ei pääse koskaan. Ajoin töihin, mökötin taksikuskille. Pyörin ensiavussa aiheuttaen sotkua ja häiriten nuorempiani kaikenlaisilla käytännön kysymyksillä, sillä joudun päivystykseen hyvin harvoin. Söin banaania ja valitin nälkää. Lähdin yhdeksän jälkeen kävelemään kotiin ja jätin homman nuorisolle. Kotiin saavuttuani valmistin fetasalaattia ja läikytin sen suolaista lientä päivystyskännykälle. Toivottavasti se meni rikki.
Eilisessä nostalgiahuumassa selailin Youtubea. Löysin bändin nimeltään Petri ja Pettersson Brass. Kuopiolainen yhtye oli kuuluisia kappaleestaan Maalaismaisema. He levyttivät myös Nerudan runon "Tämänkin hämärän..." Jostain syystä T:n kanssa ajoimme jollain bussikuljetuksella Kuopiosta Helsinkiin Vanhalle ylioppilastalolle kuuntelemaan veljeksiä, ikäänkuin heistä ei olisi saanut jo Savossa tarpeekseen. Söimme ravintolassa sipulikeittoa ja T varasti keittokipot. Molemmat olivat erittäin rumia, ruskeita ja kaiken lisäksi erilaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti