Vanhus

Alan iltaa kohti virkistyä. Minuun käytettiin kuulemma vanhaa kikkaa "pyydä humalaista tilintarkastajaksi". Mihin lienen nimeni alle tuhertanut. Aamulla lenkkeilin Hatanpäällä ja tunsin itseni hämmästyttävän virkeäksi (kävimme nukkumaan viideltä). Unohdin ottaa kameran mukaani. Vihreitä lehtiä reunustivat pikkuruiset jäähelmet. Kasveissa roikkui yksittäisiä lehtiä, jotka olivat päättäneet, että irti en päästä. Ne näyttivät pittoreskeilta.

Luen Helmi Kekkosen romaania Valinta. Romaani alkaa Aavan isän kuolemasta. Oletin ilman muuta, että vanhemmat olivat iäkkäitä. Heistä puhutaan vanhoina, äidin iho roikkuu ja on ohutta. Nainen onkin jo vanhus: 55-vuotias. Suhteeni kirjaan muuttuu heti myönteisestä kielteiseksi. 75-vuotias äitinikin vaikuttaa kirjan äitihenkilöä nuoremmalta.

Laitan asianpesukoneen pyörimään. Heittädyn sohvalle lukemaan. Täytän pyykkikoneen. Siirryn sohvalle, suljen silmäni. Nousen ylös ja silitän pyykkiä. Raahaudun takaisin sohvalle, luen päivän lehteä. Pyyhin tiskipöydän. Makaan sohvalla. Luen Hesarista, että rento työnteko on tehokkaampaa. Tyhjennän rennosti astianpesukoneen.

Ihminen on kuulemma aikuinen, kun voi ongelmitta vierailla lapsuutensa paikkakunnalla. En ole vielä aikuinen. Kuopiossa kaikki möröt käyvät kimppuuni. Olen tosin viettänyt siellä muutakin kuin lapsuuteni, käynyt kaupungissa koulua ja opiskellut.

Kuopiossa vaani 60-luvulla nailonsukkamurhaaja. Hän kuristi kaksi naista ja solmi heidän kaulaansa nailonsukan. Sari näytti talon, jossa toinen rikos oli tapahtunut. Vieläkin puistattaa. Tammikuussa poskia kipristi kova pakkanen. Silloin pidettiin tammimarkkinat, jossa helppoheikit latoivat sekalaista tavaraa kasaan ja halvalla lähti. Torin reunalle oli pysäköity nuhruinen linja-auto, jossa maalaisisännät kävivät katsomassa strip teasea. Kotiin ostettiin Viipurinrinkeli, joka ei maistunut juuri miltään. Kaupungissa asui yksi italialainen, jonka nimen kaikki tiesivät.

Sekalaisia havaintoja. Onneksi pikkujouluja on meillä vanhuksilla kohtuullisen harvoin.