Erään tuttavani mies on hiljattain ilmoittanut, että hän haluaa elämältään jotain muuta kuin tätä nykyistä perhe-elämää. Ilmoitus tuli kohtalaisen yllättäen, tällaiset ilmoitukset usein tulevat. Toinen puoliso on käynyt töissä, hakenut ruokaa kaupasta suunnitellut lasten harrastusten logistiikkaa, sillä aikaa kun toinen on jo päässään pistänyt kaiken uusiksi. Olen varma, että miehellä on joku toinen, harva mies haluaa yksin vuokrayksiöön pohtimaan syntyjä syviä, varsinkin kun on kaunis koti, vaimo, lapset ja pari autoa. Kun kodin on kaiken lisäksi sisustanut sisustusarkkitehti. Toinen joutuu yhtäkkiä sopeutumaan asiaan, jota toinen on ehtinyt päässään jo pitkään suunnitella. Se ei ole reilua.
T ilmoitti aikoinaan rakastuneensa naiseen, jonka nimen olen jo unohtanut. Lapset olivat mummolassa. Vietimme iltaa vanhojen ystävien kanssa Jazz-tapahtumassa toisessa kaupungissa. Saavuimme illalla majapaikkaamme. Istuimme kotoisasti keitttiön pöydän ääressä kun T kertoi asian. Ahdistaa vieläkin kun muistelen sitä hetkeä, kun sanat alkoivat putoilla hänen suustaan. Kaikki voi muuttua minuutissa. Hyviäkin asioita voi tapahtua samaan tapaan. Ainakin luulen niin.
Menimme vielä uudelleen yhteen ja erosimme taas. T muutti toiseen kertaan pois yhteisestä kodistamme. Eräänä päivänä töistä tullessani toinen sänky oli hävinnyt, elämäni oli kaventunut 160 sentistä 80 senttiin. Leveä päiväpeitto valui surullisesti pitkin lattiaa. Kävin Ficherin eroseminaarinkin, jonka mukaan minusta piti lopussa tulla perhonen. Metamorfoosini johti korkeintaa johonkin hyvin vaatimattomaan siivelliseen otukseen, mahdollisesti paksupäiden sukuun kuuluvaan tummakirjosiipeen tai koiperhoseen. Elämäni nykyinen leveys on 120 cm.
6 kommenttia:
Vitsi, miten hienosti kirjoitit!
Olen itse eronnut kauan sitten, mutta se oli sellainen toisenlainen juttu.
Ystäväni erosi juuri ja ostin hänelle Annamari Marttisen kirjan Ero. Minuun voisi soveltaa paremmin jotain leffaa, sillä rakastuin elämäni eka kerran 30 vuotiaana ensi katseesta ja sillä tiellä ollaan. Olin juuri toipunut melanoomasta ja aavistin, että minulle tapahtuu jotain, joka kääntää kaiken uusiksi.
Olen täysin samaa mieltä, että mies ei lähde ellei ole jossain odottamassa primus motor. Kerro vain se ystävällesi.
Takuulla oli hirveää kuulla tuota jazzien jälkeen kun istuitte ystävien kanssa iltaa viettämässä...
Voithan sinä olle perhonen...jollekin!
Niin. Nuo on surullisia juttuja. Ja sekin on surullista, että kun ukko lähtee, se ei koskaan lähde niin kuin suoraselkäinen ihminen, miettimään vähän itekeskenään että mitä sitä elämästä haluaakaan, kun ei ajoissa tullut mietittyä. Ei, vaan sillä on aina uusi kainaloinen kananen odottamassa. Kunhan vaihtoi vaan tuoreempaan, kantaa omat ongelmansa taas uuteen suhteeseen. Noloa suorastaan.
Onko kaikkien pakko tehdä samat virheet? Eikö tällä planeetalla ole ketään, joka oppisi toisten virheistä?
Hieno kirjoitus minustakin.
Tosin luonteelleni tyypillisesti ymmärrän aina ja kaikkia ja olen toisaalta sitäkin mieltä, että jokaisella on oikeus oman elämänsä ratkaisuihin, mutta minua ei olekaan jätetty toisen naisen takia ja jos olisi, saattaisin ajatella hyvinkin toisella tapaa asioista.
Juu, sitä minäkin tulin sanomaan, hienosti kirjoitat!
Tuli ihan kylmä kun luin noista putoilevista sanoista ja muistin omia vähän vastaavia juttuja, elämä osaa yllättää eikä ne yllätykset aina ole mukavia.
T:llä voisi olla vähän eri käsitys asioiden kulusta, mutta onneksi minä määrään täällä.
> Erään tuttavani mies on hiljattain ilmoittanut, että hän haluaa elämältään jotain muuta kuin tätä nykyistä perhe-elämää.
...
> Olen varma, että miehellä on joku toinen
...
Varmasti näin on. Silti aina näin ei ole. Naisystäväni kanssa asumme erillään. Minusta järjestelmä on ok. Ajankäyttökin on meillä erilaista. Sitten tätini ja setäni asuivat työelämänsä eri paikkakunnilla, ja nyt eläkkeellä yhdessä. Toinen tätini ja setäni sekä vanhempani yhdessä. Avioliitot eivät kestäneet...
Minusta erilainen perhe-elämä voi kyllä hyvinkin olla hyvä asia.
Lähetä kommentti