sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Pimeyden ytimessä

Kun avasin silmäni, en nähnyt mitään, pimeää vain, korviini kantautuvasta sateesta päättelin olevani edelleen hengissä. Kovin suurta motivaatiota ylösnousuun oli vaikea keksiä. Suljin silmäni uudelleen ja heräsin vasta tunnin kuluttua. Ainakin näin joulukuun alussa ihmiselo on yhtä taistelua sängyn vetovoimaa vastaan.

Söimme M:n kanssa Telakalla. Vieressä kolme nuorta miestä teki sound checkinginä, joten kuulomme on mennyttä. M työskenteli Tansaniassa pari kuukautta ja tuli takaisin täynnä tarmoa. Hän oli rakastunut: uuden rakkauden nimi on Afrikka. Tarmo valui hänestä parissa pimeässä viikossa. Tansaniassa potilaita hoidettiin lääkkeillä, joita sattui olemaan saatavilla. Ihmiset kärsivät tuberkuloosista, AIDSista ja koleraepidemioitakin esiintyy. Potilaita ei tutkita, eikä laboratoriokokeita ole saatavilla. Diagnoosi perustuu enemmänkin todennäköisyyksiin ja intuitioon. Kontrasti hyvinvointivaltioomme on huima. Kummassa maassa ollaan tyytyväisempiä hoitoon? Kylissä väki on aliravittua, likaista ja köyhää. Naisilla on jaloissaan muoviset likaiset varvastossut, joiden pohja oli kulunut olemattomiin. M:n lumosi valo, lämpö ja kiireettömyys.

Kävimme jälkeenpäin Tampere-talolla kuuntelemassa Buena vista social club orkesteria. Pianisti oli vaihtunut sitten viime näkemän, edellinen talutettiin pianotuolille ja siltä pois, nyt tilalla oli vikkeläliikkeinen taitava nuorehko mies. Taituruudestaan huolimatta kuunteluelämys olisi jäänyt mitäänsanomattomaksi, ellei lavalle olisi kömpinyt Omara Portuondo 81 v. Hän veti hämäläiset pystyyn näkymättömillä naruilla. Olimme hänen vietävissään. Äänessä oli iäkkään naisen ääneksi käsittämätöntä voimaa. Jätän tarkemmat arviot tekemättä, ettei tarvitse hävetä jälkeenpäin.

Käväisimme vielä salsabileissä. En osaa enää tanssia, en ole edes kokeillut muutamaan vuoteen, en sen jälkeen kun kävin Kuubassa. Olen sanonutkin, että tanssin salsaa vain Kuubassa, jossa se on hillittömän hauskaa. Eräs tuttu mies halusi kuitenkin minua tanssittaa. Eipä siitä juuri mitään tullut.

Viikonlopun kannustusrunona Arthur Rimbaudin teoksesta Kausi helvetissä (Sammakko 2003) suomentanut Einari Aaltonen (alkuperäinen teos on painettu omakustanteena 1873).

Se löytyi taas!
Mikä niin? ikuisuus.
Se on aurinkoon
Sekoittunut meri

Sieluni iankaikkinen,
Ole vahvatoivoinen
On yö yksinäinen
Ja päivä tulinen.

Otteesi kirpoaa
Kärsimys katoaa,
Yleisen innon!
Lennätät pois...

-Ei toivoa,
Ei mitään suuntaa
Maltti ja tieteet,
Varmat pinteet.

Ei ole huomista,
Satiinihiillosta,
Tuliluonteisuus
On velvollisuus.

Se löytyi taas!
-Mikä niin?- Ikuisuus.
Se on aurinkoon
Sekoittunut meri

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

> Tansaniassa potilaita hoidettiin lääkkeillä, joita sattui olemaan saatavilla. Ihmiset kärsivät tuberkuloosista, AIDSista ja koleraepidemioitakin esiintyy. Potilaita ei tutkita, eikä laboratoriokokeita ole saatavilla. Diagnoosi perustuu enemmänkin todennäköisyyksiin ja intuitioon.

Niinpä! Lukemani ja kertomasi mukaan ei siellä mistään AIDSista kärsitä. Muut taudit vaan määritellään AIDSiksi.