Merja on kateellinen Toijalalle, kaupungista on kirjoitettu runoja ja Järvenpäästä ei. Kävin luistelemassa lenkkareillani rännän tuhrimia polkuja ja mietin, että pitäähän Järvenpäästäkin olla runo. Vaikka en todellakaan kuvittele olevani RUNOILIJA (kun puute on näin suuri niin kelpaa valerunoilijakin), niin kirjoitin Merjalle runon. Ole hyvä:
JÄRVENPÄÄ
Järvenpäästä ei kirjoiteta runoja
ei säkeen säettä.
Järvenpää on piste kirjassa
Suomen maantiekartasto.
Vedän käsivaralla viivan sen yli
mistä ei kirjoiteta runoja
sitä ei ole.
Viivan alla se hengittää
huuruista keski-iän bluesia
on jonkun koti.
Kirjoitan Järvenpäästä runon.
2 kommenttia:
Aloin heti ajatella Järvenpäätä jotenkin syvällisemmin. Nyt se on olemassa runon maailmassa.
Ihanaa, kiitos Heidi! Ja kiitos Kaisallekin, nyt voin olla jostain kotoisin. Vaikka oikeasti olen sieltä synkeästä Savosta...
Lähetä kommentti