Siunattu naru näytti taas voimansa: U laittoi tekstarin ja uhkasi riistää minulta vuoden viimeisen viikonloppupäivystyksen. Asiaa edisti Suomen valtio, joka viisaudessaan vaatii U:lta lisäverojen maksua.
V sanoo, että häntä kiinnostaa lukea miesten kirjoittamia kirjoja. Hän arvelee löytävänsä niistä salattua tietoa miesten sielunelämästä. Olen pyöräillyt pimeissä uupuneissa aamuissa töihin kuunnellen Jari Tervon Ohranaa. Musta maisema ja korkea ilman kosteus sopivat oivallisesti kirjan nauttimiseen. Attila Rahja kävisi amerikkalaisen elokuvan sänkileukaiseksi vakoojaksi. Attilalla on yksi heikkous, Vilja Oljenperä, desantti Mutkan morsio, joka rakastaa vain Stalinia. Lieneekö miesten päiväuni, että Attilan mieskunto on tallella vielä 106 vuoden iässä. Kirja on minun makuuni jotenkin liian runsas ja rehevä. Toki kuunteleminen on ihan eri asia kuin lukeminen. Meneillään on CD numero yhdeksän. En ole varma tiedänkö miesten maailmasta yhtään enemmän. Minulla on Jari Tervon kirjojen suhteen ongelma: näen kirjailijan aiemmin pyöreät ja nyt kapeammat kasvot tekstiä lukiessani. Pyöräreissu kuluu kylläkin joutuisasti ja ympärillä pyörivä liikenne liukenee Veikko Honkasen ääneen.
Olen päättänyt antaa itselleni joululahjaksi suursiivouksen. Lahja on kohtalaisen ekologinen ja pienyritystä työllistävä. Minäkin saan siitä verovähennystä. Tutun sukulaisen siivousfirman nainen kävi asuntoani katsomassa siivoussilmällä. Minusta kotini tila ei ole mitenkään toivoton ja sen pinta-ala on kuitenkin vain 60 neliömetriä. Nainen kuitenkin arvioi suurpuhdistukseen menevän kymmenisen tuntia. Ei ihan halpa joululahja, mutta sovittu mikä sovittu. Valkotornado hyökkää 9.12. Samana iltana on pikkujoulu. Mitenköhän se tähän liitttyi? Ei kai mitenkään. Saan yöllä rymytä siistiin kotiin.
3 kommenttia:
Luin otsikon siunatuksi nauruksi ;)
Minun siunattu naruni ei ole vielä toiminut. Ehkä se parhaillaan valmistelee minullekin sitä Finlandia-palkintoa. Jonka voitan heti, kun julkaisen kirjan. Julkaisu tapahtuu heti, kun olen kirjoittanut kirjan.
Katsoin muuten eilen sen Harlekiini-dokumentin, se oli todellakin hyvä. Ehkä pitäisi ryhtyä kirjoittamaan ja lukemaan niitä. Ehkä.
Minunkin Finlandia-palkintoni vaatii vielä kirjan kirjoittamista ja julkaisemista. Aikaa on. Katsoin juuri dokumentin 80-95-vuotiaista tanssitytöistä.
Lähetä kommentti