Heräsin juuri sohvalta. Minun piti olla luova ja sosiaalinen, mutta heittäydyin taas vanhan rakastajani syliin. Olen lopettanut suhteemme monta kertaa, joku edelleen vetää tuossa harmaassa vähän rispaantuneessa keski-ikäisessä puoleensa. Harmaa on harmiton, se tarjoaa sohvallista lämpöään mitään vaatimatta.
Tänään listassani luki, että eräs nainen haluaa vaihtaa potilaakseni. Pitäisi kai ilahtua, mutta ei. Nyt pitää yrittää olla tuon valinnan arvoinen. Onnistumiset ovat polttoainettani, mutta eivät tämäntyyppiset. Minulla oli aikoinaan potilas, joka palkitsi minua jatkuvasti erilaisilla lahjoilla. Kun kurkistin odotushuoneeseen näin kuinka hän piti lahjakassia sylissään. Sain häneltä meikkilaukkuja ja kynttilälyhtyjä. Lahjaesineitä, joita annetaan tuntemattomille. Aloitin hänelle erään uuden hoidon, joka tepsi erinomaisesti. Potilas toi minulle oikein erikseen palkkioksi Marimekon unikkokuvioisen pöytäliinan. Hän oletti, että lääkäreillä on valtavat ruokapöydät, liinaa piti taitella, jottei se olisi valunut pitkin lattioita. Olin vaivaantunut tuosta lahjonnasta, joka varmaankin pursuili sydämestä. Potilas sai tuosta samaisesta hoidosta vakavan sivuvaikutuksen, edelleen kun näen unikkokuvion, niin muistan hänen keltaiset kasvonsa sairaalasängyn valkoista tyynyliinaa vasten. Potilas selvisi, mutta minä annoin pöytäliinan ystävän tyttärelle. Liinalla oli huono karma.
1 kommentti:
Minä saan yhdeltä potilaaltani villasukkia: ihania, raidallisia, vahvoja, lämpimiä. Olen villasukka-addikti. Myös heinäkuussa pidän sisällä villasukkia. Seuraavalla kerralla hän lupasi tuoda miehellenikin. Kun jätin laskun kirjoittamatta, hän pahastui.
Lähetä kommentti