maanantai 19. joulukuuta 2011

Lukijaennätys

Kuuntelen hiljaisuutta ja koen huonoa omaatuntoa siitä, ettei korviini kantaudu työpaikan ääniä vaan vaimeaa hurinaa kadulta. Minä olen palkattomalla vapaalla viimeistelläkseni artikkelia, jota olen tehnyt pitkään ja hartaasti. Se mahdollisesti valmistuu joskus. Sen valmistuminen on kiinni vain minusta. Osallistun tänään yhteen kokoukseen ja torstaina on päivystys, olen päättänyt lomailla perjantaista maanantaihin. Nykyisin työ ja vapaa-aika tahtovat sekoittua.

Odottelen rattoisasti residenssissäni suuhygieenikon vastaanotolle lähtöä. Vihaan sitä vihlovaa UÄ-laitetta, mutta ei auta. Saanhan samalla kuulla perusteellisen selvitykset  (mies)suuhygieenikkoni juoksuharrastuksesta. Kommunikaatiomme on kovin yksipuolista ja yksisuuntaista.

Matkustin eilen junalla. Asemalla ystävällinen nuori mies (paidassa luki VR) tarjoutui auttamaan junapiletin teossa. Sanoin, että en ole ensikertalainen. Kosketusnäytön toiminta tuotti jonkinverran hankaluuksia, nuori mies kertoi, että näyttöä on painettava juuri oikealla voimalla. Kun löysin näpeistäni tuon VR:n vaatiman paineen niin homma onnistui hyvin. Sitä ennen yritin ongelmien ilmetessä painaa sen minkä näpeistäni lähti. Matkalla veturista kuulutettiin kaikille hyvää matkaa samaan tapaan kuin lentokoneissa tehdään. VR taitaa yrittää paikata horjuvaa imagoaan.

M. putosi kuoppaan (ilman omaa syytään), ja kylkiluiut menettivät eheytensä. Minä autoin eilen häntä joululeivonnassa. Leipominen ei ollut pääasia vaan kyläily. Saimme aikaiseksi hienoja leivonnaisia (M oli tehnyt taikinat, mina vain kaulin, homma on epämiellyttävä, jos kylkiluut sattuvat olemaan poikki). Viimeinen pellillinen pipareita paloi ja M heitti ne vahingossa nurmikolle. Leivonnaiset olivat mustia ja kauniita pihanurmella. Ehdotin, että niihin voisi liimata jotain kimaltavaa ja ripustaa kuuseen, M ei lämmennyt ajatukselle.

Olen viikonloppuna kirjoittanut vähän muutakin kuin blogia. Minulla on jo vuoden verran ollut "romaanikäsikirjoitus", jonka laajuus on tällä hetkellä 39 liuskaa. Aloitan aina uudeleen ensimmäiseltä sivulta ja alan muokata sitä: minulla on pian viisi sivua lähes Finlandia-palkinto tasoista tekstiä. Ikävä kyllä romaanissa on usein alku, keskikohta ja loppu, nuo kaksi viimeksi mainittua käsikirjoituksestani vielä uupuu.

Blogiini oli eilen löytänyt ennätysmäärä lukijoita 541. Muutama tänne on jäänyt, kiitos heille siitä. Rynnäkkö johtui siitä, että tekosiani oli kehuttu suositussa Nollavaimon blogissa. Pelkään, että yritän jatkossa miellyttää lukijoita (tarjoavathan lukijat narsistista mielihyvää). Toisaalta kaikkien miellyttäminen on mahdotonta, eli jos joku haluaa seurata keski-ikäisen naisen tylsähköä elämää, niin lämpimästi toivotan tervetulleeksi. Luin eilen ikivanhoja blogitekstejäni. Kirjoitan nykyisin pidemmin, vaikka asiaa ei ole sen enempää kuin aiemmin. En ole varma, onko kehitys täten positiivista vai negatiivista.

11 kommenttia:

Jenni Meriluoto kirjoitti...

Pointti onkin siinä, että saat tylsänkin elämän (joskus kaikilla on tylsää elämää) esiin kynälläsi niin mielenkiintoisena. Olen itsekin fanisi.

Kirsi kirjoitti...

Olet jokaisen lukijasi ansainnut, sanoo täältä toinen fanisi.

Heidi kirjoitti...

Mukava kuulla. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä yksi nollavaimon kautta perille löytänyt. Menikin eilen pitkälle yöhön lukiessa... ja nyt on taas hyvä asento, jalat ylhäällä, sohva alla, ei jano, eikä nälkä...jos jatkaisi ja pääsisi ennen puoltayötä nukkumaan. Hieno blogi.

Kiitos.
-n

Heidi kirjoitti...

Lämmittelen vielä hetken tässä suosiossa, jonka tiedän olevan ohimenevää. Kaikki on.

Päivi kirjoitti...

Arki on arvokasta! Samankaltaisessa elämäntilanteessa mahdollisesti elävän on helppo eläytyä blogisi teksteihin. Sujuva kirjoitustyyli lisää blogiasi kiinnostavuutta. Monilla nuorilla on tosi kauniita blogeja, mutta joskus hyvin vähän sanottavaa. Eläköön siis me elämää eläneet!

omppu kirjoitti...

Minäkin tulin nollavaimon kautta ja laitoin blogisi heti suosikkeihini. Nyt luen postauksiasi alusta asti ja nautiskelen. :)

Heidi kirjoitti...

Tämä on suorastaan liikaa. Kirjoituskädet menevät kipsiin.

Heidi kirjoitti...

Siis kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos paljon kirjoituksistasi, jäin lukemaan niin että silmät kuivuvat päähän :D
Kisullekin terveisiä!

Heidi kirjoitti...

Ikävää, että silmät kuivuivat, mutta kiva jos pidit. Kisu nukkuu ja kerää voimia yöllistä säntäilyä varten.