Olen lukenut kahden mieskirjailijan kirjoja rinnakkain. Oikeastaan lukenut olen vain Michael Cunninghamin romaania Illan tullen (olen sivulla 194) ja kuunnellut Jari Tervon Ohranaa (kuuntelen levyä 12). Alan kunniottaa Jari Tervoa, jotkut hänen lauseensa ovat helmiä. En voi yhtään niistä tähän kirjoittaa, sillä olen kuullut ne pyöräillessäni, enkä ole siten voinut kirjoittaa niitä muistiin. Kirjassa on kiinnostava mutkikas juoni, jossa hypitään edestakaisin aikajanalla, joka yltää nykypäivään. Päähenkilöstä, Attila Rahjasta alkaa hiljalleen pitää, hänestä on suorastaan haikea erota, vaikka alkuun häntä pitää ärsyttävänä öykkärinä. Jari Tervo on romantikko, vaikka välillä yrittääkin asiaa parhaansa mukaan peitellä. Michael Cunninghamin romaanin päähenkilö Peter on tuhansien kilometrien päässä Attilasta. Hän on New Yorkilainen galleristi, joka ottelee seksuaalisuutensa kanssa. Kirjaa on kiusallista lukea, joutuu tirkistelemään salaa Peterin ja hänen läheistensä elämää ja varsinkin Peterin salaisimpia aatoksia. En vielä tiedä miten käy,mutta epäilen, ettei kovin hyvin. Turvaisin hädän hetkellä mieluummin Attilaan kuin Peteriin.
M kertoi lentomatkastaan, joka suuntautui Dar es Salaamista rupiselle paikkakunnalle, jossa sairaala sijaitsi. Matkaa kertyi tuhat kilometriä. Lentäjä rukoili ääneen ennen kuin aloitti nousukiidon. Kone oli pieni, siihen mahtui vain kuusi matkustajaa. Se pysyi ilmassa tarpeellisen ajan ja laskeutui pehmeästi kuoppaiselle kiitotielle Johtuiko onnistunut lento mahdollisesti rukouksen voimasta, sitä en tiedä.
Päivät ovat sekaisin, tänään on maanantai, huomenna taas sunnuntai, josta hypätään suoraan keskiviikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti