sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Tusen juleljus

Illalla putoili  mustalta taivaalta suuria märkiä lumiklönttejä, maa värjäytyi vihdoin toivotun väriseksi. Katsoin äsken ulos ja havaitsin kadun olevan taas mustan. Eilisen jouluilluusion täydensi joukko komeasti frakkiin pukeutuneita miehiä (Polyteknikkojen kuoro) solistinaan kaunisääninen Helena Juntunen. Jos haluaa tuntea itsensä nuoreksi kannattaa hakeutua Polyteknikkojen kuoroa kuuntelemaan kirkkoon, väki oli varsin iäkästä. Kuoro soi komeasti ja jopa heleästi, vaikka mieskuoro onkin (arvioni voi jättää omaan arvoonsa, sillä en ole asiantuntija). Kun Helena Juntunen lauloi urkuparvelta "Varpunen jouluaamuna", hän lauloi kuin enkeli, tai jos enkeleitä on niin näin he laulaisivat jos olisivat naispuolisia enkeleitä. Minua alkoi itkettää. Joululaulun turvassa on helppo itkeä ilot ja surut. Välillä ajatukseni harhaili epäjouluisissa ja epäkirkollisissa asioissa. Edessäni seisoi joukko frakkipukuisia miehiä ja aloin valita heistä sopivaa kotiin vietäväksi. Horjuin takarivissä vasemmalla laulavan ja keskemmällä seisovan parrakkan välillä. Ikäkriteerillä oli asiaan osuutta. Lähdin kuitenkin kotiin yksin, valinta oli lähinnä hypoteettinen laadultaan, sillä frakkimiehet poistuivat laulettuaan johonkin kirkon takakammariin.

Huomasin, että on merkitystä, millä kielellä laulut lauletaan, konsertissa veisattiin venäjäksi (mieleeni tuli Novosipaskin luostarikuoro), ihanan pehmeää, englanniksi (mukana oli rumpalipoika), suomeksi (oma kieli, tunteiden kieli) ja ruotsiksi. "Me sytytämme kynttilän" on kauniimpi ruotsiksi kuin suomeksi.

Ruotsinopettajamme oli terhakka nainen, joka pukeutui siniseen, valkoiseen ja punaiseen, aina kaikki kolme väriä yhtäaikaa. Ruotsintunnista tulee mieleen vain"Tre små troll de leker med en boll..."Meistä opettaja oli ikivanha. Olikin noloa, kun ilmeni, että nainen seurusteli fysiikanopettajan kanssa, joka oli leskimies. Ruotsinopettaja tuli raskaaksi, joka oli meistä suorastaan pöyristyttävää, siis mahdotonta. Joka kevät kuuntelimme viimeisellä ruotsintunnilla levyä "Jag tror jag tror på sommaren..."

Tässä ruotsalaiset sanat tuohon joululauluun:


NU TÄNDAS TUSEN JULELJUS 

Nu tändas tusen juleljus
På Jordens mörka rund
Och tusen, tusen stråla ok
På himlens djupblå grund

Och över stad och land ikväll
Går julens glada bud
Att född är Herren Jesus Krist
Vår Frälsare och Gud

Du, stjärna över Betlehem
Åh, låt Ditt milda ljus
Få lysa in med hopp och frid
I varje hem och hus

I varje hjärta, armt och mörkt
Sänd Du en stråle blid
En stråle av Guds kärleksljus
I signad juletid 

3 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Tre små boll.. on myös painautunut mieleeni ikuisiksi ajoiksi :) Löysin blogisi ja jään innolla seuraamaan!

Anonyymi kirjoitti...

Olipa kiva että Nollis vinkkasi sinun blogista ! Itse haluan lukea mielenkiintoisia blogeja, omani on aikamoinen sekametelisoppa niinkuin taiteilija itsekin :) mutta tänne jääntaustalle lukemaan, osui ja upposi. Hyvää päivän jatkoa !

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitos kovasti, olen iloinen valinnastanne jäädä lukijoiksi. Täällä on tänään käynyt uskomaton määrä ihmisiä, joista suurin osa on tehnyt päinvastaisen päätöksen. Kiitos!