Kirjoitin kolumnin päivystämisestä. Kaikkea asiaa en saanut tekstiin mahtumaan, joten ylimääräiset ajatukseni jäivät päähäni: päivystyskämpät, jotka ovat kaikki olleet ankeita. Ikkunoissa roikkuvat 70-luvulta ylijäämäverhot. Seinän vierellä kutsuu lepäämään 80 cm levyinen laveri, jota peittää ohut vaahtomuovipatja. Alkuun sänkyyn on petattu puhtaat hailakan siniset lakanat, myöhemmin seinälle ilmaantuu lappu, jossa kerrotaan liinavaatteiden sijaitsevan lastulevystä valmistetussa kaapissa. Ne saa ihan itse petata. Ensin on revittävä edellisyön laiskan miespäivystäjän lakanat alta ja viskattava pyykkikoriin. Huoneessa on ylijäämätelkkari, josta näkyy vain yksi kanava, ei se mitään, ei sitä ehdi kuitenkaan katsoa. Lukulamppuna on hylätty tutkimusvalo. Kylppärissä seiniä ja lattiaa peittävät muovimatot, siellä haisee ihan hennosti homeelta. Peilin alla hyllyllä on sikinsokin päivystäjien hammasharjoja. Laatikoista löytyy luettavaksi Aku Ankkoja. Joku terveyskeskus keksii alkaa laskuttaa lääkäreitä päivystyskämpän käytöstä, ei laskuta pitkään.
Tänään kirjoituskoulutuksessa kirjoitettiin alkuja ja loppuja. Sitten valittiin paras alku, siihen sopiva loppu ja kirjoitettiin keskikohta. Näin yksinkertaista se on. Kirjoitin aiheesta "Köyhä poika saa perinnön". Keskikohta jäi kesken. Opettaja toivoi, että julkaisisin jutun täällä. Ehkäpä, kunhan saan siihen sen keskustan.
Yllä ainoa siedettävä kuvani Madridista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti