lauantai 11. helmikuuta 2012

Köyhä poika

Lupasin kirjoitusopettajalle julkaista täällä koulutuksessamme tekemäni harjoituksen. Homma sujui näin: taululle kirjoitettiin erilaisia aiheita, piti valita yksi ja kirjoittaa tarinaan kolme alkua. Kirjoitin itse ehdottamastani aiheesta "Köyhä poika saa perinnön", mietin myös aihetta "Hakkarainen menee vahingossa homobaariin". Sen jälkeen meidän tuli kirjoittaa tarinalle loppu ja viimeksi keskikohta. Johtuen lyhyestä ajasta, tarinastakin tuli melko tynkä. Olen sitä vielä vähän viilannut. Tässä tämä nyt sitten on:


Köyhä poika

Köyhä poika saa perinnön. Hän ei ole koskaan pidellyt käsissään sadan euron seteliä, nyt niitä on lompakossa viisi. Köyhä poika tunnustelee hellästi takataskuaan, jossa lompakko sijaitsee. Köyhä poika päättää lähteä markettiin.

Marketin pihalle on pysäköity siisteihin riveihin japanilaisia ja saksalaisia autoja. Köyhä poika ei autoa omista, joten ostokset on mitoitettava sen mukaan. Mies kuljeskelee pitkin kaupan loputtomia käytäviä. Kahvihyllyssä mainostetaan Presidentti-kahvia, jota saa kaksi pakettia hintaan 3.99. Köyhä poika heittää kahvit kärryyn. Euro Chopper sokeria saa hintaan 99 senttiä. Mies paiskaa sokerin mukaan ja hakeutuu lyhyimmän kassajonon perään. Kassaneiti näpyttää hinnat yhteen ja se tekee 4,98, köyhä poika ojentaa sadan euron setelin ja saa takaisin 95 euroa. Nyt rahaa on helpompi käyttää. 

Köyhä poika käy vaihtamassa 25 euroa kolikoiksi ja pelaa ne marketin hedelmäpelissä. Perinnöstä on jäljellä 470 euroa. Miehen seisoskellessa peleihin keskittyneiden mummojen rivissä, Makkonen tulee ulko-ovesta tikkumaiset jalat täristen. Köyhä poika käy Makkosen kanssa ostamassa pari sixbagia ja he tilaavat marketin eteen taksin. Kahvit ja sokerit unohtuvat hedelmäpelien viereen.

Monta taksimatkaa ja sixbagia myöhemmin köyhä poika tulee takaisin markettiin. Lompakko ei enää pullota, taskun pohjalla on euron kolikko. Mies heittää kolikon hedelmäpeliin. Köyhän pojan eteen rävähtää hedelmärivi: hapan sitruuna, mehevä vesimelonin pala ja vihreä viinirypäleterttu. Köyhä poika ja kävelee ulos parkkipaikalle, jossa seisovat asiakkaiden japanilaiset ja saksalaiset autot. Autoa köyhällä pojalla ei ole, eikä sen puoleen ajokorttiakaan. Ihminen tulee lopulta toimeen niin vähällä, tuumii köyhä poika ja vetää pipon syvemmälle päähänsä.

4 kommenttia:

Stadin Friidu kirjoitti...

Näinhän se on monen muunkin "köyhän pojan" kanssa:mikä laulaen tulee,se viheltäen menee.Moni on pannut perinnöllään/voitollaan elämän ranttaliksi ja kaikki palautuu ennalleen."Pipoa vaan syvempään päähän" ja eteen päin. Mukava kirjoitus. Terveisin Stadin Friidu

Kaisa kirjoitti...

Kokenut raumalaislääkäri muisteli taannoin - nyt jo lämmöllä - päivystyslähetettä, kirjoitusvirheineen, ajalta jolloin tökittiin kahdella sormella mekaanista kirjoituskonetta: "Mynyt talonsa. Junut rahansa. suos koht sairaalaan."

Heidi kirjoitti...

Mikäköhän on ennätysaika perinnön tuhlaamisesssa. Opiskeluaikanani ex-mieheni harrasti maalaamista. Hänen opettajansa sai suurehkon palkinnon. Mies asui kaukana kaupungista, pienellä maalaispaikkaunnalla. Hän alkoi heti suhata kaupunkiin taksilla ja kävi erinäisissä ravitsemusliikkeissä. Ei tainnut palkintorahat kauaa hyppysissä pysyä.

AuvoT kirjoitti...

Tekninen välihuomio: kuka oli "mies"? Minusta olisi hyvä jos aluksi sanottaisiin köyhä poika, sen jälkeen vain poika, ja mahdollisesti jossain tehosteena, ehkä lopussa, köyhä poika. Köyhän pojan toistaminen alkaa riepoa lukijaa.

Muutoin sulla on jännän lakoninen tyyli. Se on kiva. Se ei ole kovin humoristinen vaan enempi Hemingwaylainen.