perjantai 24. helmikuuta 2012

Tee se itse, vaikka et osaa

Istun kahvilassa. Pakenin kodistani, sillä minulle tulee siivooja, niin elitistinen olen. Toisaalta, tarjoan työtä jollekin, monen mielestä siivoustyö on kylläkin paskatyötä. Kohtalaisen siistin asuntoni siivoaminen ei liene kuitenkaan töistä kamalimpia. Siivooja on käynyt nyt muutaman kerran ja olen ollut tyytyväinen. Asunto tuoksuu käsittelyn jälkeen  puhtaalta, ehkä siivooja ruikkii ilmaan jotain eteeristä puhtaustuoksua.Lasku on kyllä aika suuri. Selittelen asiaa itsellenikin, yksi ihminen ja yksi kissa, miksen siivoa itse. Siksi, että olen laiska.

Lisää elitismiä. Kävin kosmetologikoulussa hoidatuttamassa koipiani. Kun istahdin hoitotuoliin, keksin, että voisin kaunistuttaa kaikki raajani samalla kertaa ja nyt minun kynteni ovat tumman viininpunaiset ja sievästi viilatut. Jalkahoitajaopiskelija ei löytänyt jaloistani suurempia vikoja. Mukaani saamassani paperissa oli lista potentiaalisista jalkaongelmista, yksi niistä oli torakynsi. Olen iloinen, ettei minulla ole torakynttä tai peräti useita torakynsiä. Jalkojen hieronta tuntui suloiselta ja hoidon jälkeen kävely oli kummallisen keveätä. Sain raajojeni suhteen hoitoanalyysin ja -suunnitelman. Jalkoja pitäisi suunnitelman mukaan rasvata päivittäin, tähän asti olen rasvaillut niitä keskimäärin pari kertaa vuodessa. Käsien hoidon tavoitteeksi oli kirjattu kauniit kynnet. Hyvin onnistuttiin. Laskelmoin, että lomalla on ekologisempaa kävellä 500 metrin päähän hoivattavaksi kuin lentää sitä varten Thaimaaseen. Taas selittelen.

Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu se, että muut tekevät asioita puolestamme. Ellei satu kyseessä olemaan sähkö- tai putkiremontti, senkin suomalainen tekisi mieluummin itse, jos se olisi laillista. Olemme tee se itse kansaa. Asioiden laillisesti teettäminen on kallista. Vastustan pimeää taloutta. Remontoinnissa ja rakentamisessa raha ratkaisee, työ tilataan sieltä mistä sen saa halvimmalla. Laadusta ei niin väliä. Svenska teaternin remontti kesti vuosia. Tavoitteena oli, että rakennus kestäisi seuraavat sata vuotta. Hienoa. Keski-Suomen keskussairaala on homeessa, tilalle rakennetaan uusi. Entistä ei saa purkaa, rakennus on suojeltu. Mitä tehdään homeisella entisellä keskussairaalalla? Kysyn vaan.

7 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Jos ja kun ostaminen tuottaa iloa, on ekologisempaa ostaa palveluksia kuin (turhaa) tavaraa. Se on perusteluni sille, että meillä käy siivooja. Saman siivoojan ostin poikani perheelle vuodeksi joululahjaksi. Heille se on tosi tarpeen, minä voisin itsekin imuroida villakoirani. Kävin kerran jalkahoidossa, mutta hoitaja ei löytänyt mitään hoidettavaa, joten lopetin. Se oli jnkl terveydenhuollon piiriin kuuluvaa puuhaa, lakkaus ei kuulunut palveluun. Iloitse siis palvelusten ostosta!

Erja kirjoitti...

Voih, mä suunnittelin, että menen johonkin ihanaan suklaanaamahoitokuorintaan hiihtolomalla, mutta unohdin koko jutun! Noh, ehkä se on vielä ihanampaa, jos sinne karkaa töistä kesken joku päivä...

Anonyymi kirjoitti...

Kotitalusvähennyssysteemi on loistava! Uskoisin, että varsin moni keksii muuta tekemistä sille ajalle jonka käyttäisi siivoamiseen. Eikä hemmottelu, oli se sitten kyläilyä, lukemista tai pedikyyriä taatusti ole pahasta. Kyse on nimenomaan tämän ainutkertaisen elämän laadusta, suostuuko turhautumaan ikuisesti toistuvassa imurin jurruttamisessa vai kerääkö voimia muihin tehtäviin.

Heidi kirjoitti...

Joskus se imurointi tuntuu selkeältä tehtävältä tässä epäselvässä maailmassa. Siivoaminen kliseisesti on omien mielen nurkkien kuuraamista.

Zepa kirjoitti...

Sekä jalkojenhoitaja että ortopedi kehuvat jalkojeni ihoa, (vaikka se on about ainoa terve paikka jaloissani) (tai ehkä juuri siksi) taikasana on shea butter / karitevoi. Sitä saa kalliimmalla L'Occitanesta ja halvemmalla Ruohonjuuresta. Suihkun jälkeen tai muutaman kerran viikossa illalla nukkumaan käydessä, ja vot. Jalat tykkää ja kaikki tykkää!

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen siivooja, siivoan enimmäkseen yksityisasiakkaideni koteja. En koe olevani paskatyössä, sen sijaan kuvittelen monien asiakkaideni olevan korkeampipalkkaisissa paskatöissä (ei kirjaimellisesti). En haluaisi olla lääkäri, opettaja, putkimies tai johtajakaan. En haluaisi työstressiä, ylitöitä enkä vapaa-ajalle mukana seuraavaa vastuuta. En kaipaa korkeaa palkkaakaan.

Minulla on ehkä jopa poikkeuksellisen hyvä työyhteisö, kohtuullinen palkka ja työ on merkityksellistä, asiakkaani todella arvostavat työpanostani. Mulla on myös etenemismahdollisuudet ja mun osaamista arvostetaan. Suorastaan loukkaannun, kun omaa työtäni kutsutaan paskaduuniksi.

Hinnan suuruutta arvioidessa kannattaa huomioida, että siihen sisältyy arvonlisävero, sosiaalikustannukset ja palkka, oheistyöt, välineet, mahdolliset toimitilat yms.

"Joskus se imurointi tuntuu selkeältä tehtävältä tässä epäselvässä maailmassa. Siivoaminen kliseisesti on omien mielen nurkkien kuuraamista."
Tästä olen täysin samaa mieltä. Fyysinen raataminen on usein rentouttavaa mielelle.

Heidi

Heidi kirjoitti...

En pidä siivousta paskatyönä!