Aikuisuus on kuulemma yksitoikkoisuuden sietämistä. Lapsena kaikki on uutta. Tietyt samana toistuvat asiat ovat kuitenkin nautittavia. En koskaan kyllästy hiippailemaan villasukissa ja lukemaan sanomalehteä lauantaiaamuna. Tietyt arjen rutiinit kyllästyttävät. Inhoan paperi- ja lehtipinoja ja niiden setvimistä. Se on kuitenkin välttämätöntä, jos haluaa mahtua asuntoonsa ja minä haluan. Turhan paperin joukkoon saattaa piiloutua jotain tärkeää, joten on mahdotonta vain kärrätä paperia keräyslaatikkoon.
Kyllästytän teitä taas takapäivystysvalituksella, odotan taas kutsua ensiapuun, jonka en soisi toteutuvan. Ensi kuun alussa sinne on kuulemma mentävä joka kerta kolmeksi tunniksi -kele. Kehitän itselleni jonkun päivystämisen estävän hienon nimisen sairauden. Joku nolo naistenvaiva saattaisi olla sopiva. Eräs vanha kollega sanoi potilaalle "Ei teidän laisellanne ihmisellä voi niin hienoa sairautta olla".
Töistä kävellessä mietin pakkaseen liittyviä urbaanilegendoja. Lapsuudessani kerrottiin naisesta, jolla nailonsukat jäätyivät kiinni jalkoihin. Jalat oli pakko amputoida, siihen se turhamaisuus johtaa. Makkaralle valuvat, kutittavat villasukkahousut ovat joka suhteessa turvallinen valinta. Entäs se punkkari, joka ajoi mopolla ilman pipoa ja kaatui reissun jälkeen kuolleena maahan. Aivot olivat jäätyneet. Tämä ei liity pakkaseen, mutta jos laittaa hampaan Coca Colaan se syöpyy olemattomiin vuorokaudessa.
Nukuin päiväunet - ei nukuta yöllä- aamulla kyllä. Päiväunien aikaan radiosta tuli mielenkiintoinen ohjelma "Autojen sähköviat".
Pirkko Saision viimeisten romaanien nimet ovat Voimattomuus ja Kohtuuttomuus. Voisin kirjoittaa romaanin nimeltä Yksitoikkoisuus, se olisi varmasti myyntimenestys.
6 kommenttia:
Blogissani on sinulle pieni kunnianosoitus.
Tätä aikuisuuden yksitoikkoisuutta en kyllä allekirjoita alkuunsakaan!
Tuon pipotta kulkeneen mopolijalegendan minäkin muistan nuoruudestani.
Mutta ei elämä kyllä yksitoikkoista ole vieläkään...
Autojen sähköviat voi olla joskus tosi mystisiä juttuja ja niiden etsintä/ korjaus mielenkiintoista. Nämä ovat yksi elämän haastavimpia asioita. Juuri pakkasella ne usein ilmenevät, mikä hankaloittaa korjausta suuresti kun näpit jäätyy, ja tulee kohta niin kylmä ettei enää tarkene jatkaa.
Pakkaseen kai liitty sekin juttu naisesta joka oli pannut pakastebroilerin talvihatun alle ja pyörtyi kassajonossa.
Joo, yksitoikkoisuus olisi hyvä. Kirjoita vain. Minä olen aina halunnut lukea Oblomovin tarinan, vaan en vielä koskaan päässyt niin pitkälle. Se tarina pitäisi uudelleenkirjoittaa downshiftaamista kaipaavassa nykysuomessa.
Minä muistan pipotta ja märillä hiuksilla ulkona kulkeneen legendan. Sen mukaan tyttö oli ollut uimahallissa uimassa eikä ollut kuivannut hiuksiaan saati laittanut pipoa päähänsä, vaikka ulkona oli kova pakkanen. Hänen aivonsa jäätyivät ja hän kuoli bussinpenkille. Pienenä luulin, että tämä tarina oli tosi :D
Tuo pakastebroilerijuttu oli paras! Kiitos.
Kyllä välillä on yksitoikkoistakin, ainakin minulla.
Lähetä kommentti