Kuuntelin aamulla erinomaisen esitelmän Pirkanmaan MRSA (meticilline resistant staphylococcus aureus) epidemiasta. Päätin, ettei ainakaan minua voi pöpön leviämisestä syyttää. Riisuin kellon ja vilkuilin koko päivän tyhjää rannettani. Käärin hihani kyynärpäiden tienoille. Lotrasin käsidesiä mennen tullen. Nuhtelin erikoistuvan lääkärin rannekoruista ja olin muutenkin rasittava. Ylilääkärin paidanhihat ylettyivät melkein rystysiin, mutta siitä en kehdannut huomauttaa.
M kävi kylässä, söimme salaattia ja joimme pienen pullon kuohuviiniä. Tuntui vähän keväältä. Kävimme kirjakaupassa kuuntelemassa kahta runoilijaa. Toinen näytti ja kuulosti eteeriseltä, toisella oli harmaat hiukset ja parta. Jälkimmäisen runot alkoivat tuntua puuduttavilta. Pelkäsin, että mies lukee koko kirjan kannesta kanteen, hän luki kuitenkin vain joka toisen sivun. Pakoon ei päässyt. Minulla oli onneksi kaulassa huivi, jossa roikkuu pieniä pampuloita, pyörittelin niitä sormissani kuin rukousnauhaa. Tuijotin Eeva Kilven Tamaran kantta ja pyörittelin pampuloita. Joka runon jälkeen nostin toiveekkaana kasvoni kohti esiintyjää.
Asuntosarja jatkuu. Asunto 9.
Muutin K:n alivuokralaiseksi. Kaksio sijaitsi kapoisalla kuopiolaisella kadulla. Matkaa torille kertyi muutama sata metriä. K asui olohuoneessa ja minä pienessä makuuhuoneessa. Pikkuruisesta keittiöstä näkyi K:n valtakunta. K:n mielestä torstai oli siivouspäivä, minusta siivota kannatti silloin kun sattui huvittamaan ja kovin usein ei huvittanut. Ehdotin K:lle iltamyöhällä pannukakun leivontaa. K piti ajankohtaa pannukakulle sopimattomana. Käsityksemme aikatauluista ei siis sopinut täydellisesti yhteen, eikä yhteisasumisestamme ei tullut pitkäkestoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti