Elisessä Hesarissa oli artikkeli kirjoittamisesta. Siinä Juha Hurme toteaa kirjoittamisen olevan rehellistä valehtelemista.
Olen viettänyt kirjallisen viikonlopun. Kuuntelin lauantai-ltana radiosta Lukupiiri-ohjelmaa. Aiheena olivat tällä kertaa Kafkan novellit. Olen niin sivistymätön, etten ole niitä lukenut. Siitä huolimatta Juha Hurmetta ja Tarleena Sammalkorpea oli ilo kuunnella. Lapsuuden kirjahyllystä löytyi Kafkan Oikeusjuttu, jota isä suositti. Hän kehoitti myös lukemaan Gogolin teoksen Taras Bulba ja tietysti Pentti Haanpäätä. Näitä kirjoja en siis ole kiusallanikaan avannut.
Olen plarannut viikonloppuna kolmea kirjaa, ensinnäkin Lukupiirikirjaa (Jaroslav Hasek, Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa), Laura Gustafssonin romaania Huorasatu sekä Risto Isomäen ekotrilleriä Sarasvatin hiekkaa. Viimeksi mainitusta olen nauttinut äänikirjana, johon se sopii hyvin. Kirja on hyvin jännittävä, kielellisesti kuitenkin tavanomainen. Svejk taas on huumorin ilotulitusta, lakonista kerrontaa, jota ei jaksa kovin pitkään yhtämittaa lukea. Huorasatu on näistä ristiriitaisin teos. Kirja on sekava, rönsyilevä, räävitön, välillä kyllästymiseen asti. Ankeassa suomalaisessa todellisuudessa seikkailevat kreikkalaiset jumalat. Kirja käsittelee väkivaltaa, naiseutta, prostituutiota ja paskaduuneja. Tätäkään ei voi kovin pitkään kerrallaan lukea, niinpä suhasin noiden kolmen kirjan väliä. Huorasatu olisi pakko palauttaa (uutuuskirja, laina-aika 2 viikkoa), Svejk olisi luettava pikaisesti (eihän siinä oles edes kahdeksaasataa sivua), ekotrillerillä ei ole niin kiire.
Kirjoitin vähän itsekin. Kirjoitan kilpailua varten, olen osallistunut siihen jo kahdesti aikaisemmin ilman minkäänlaista menestystä. Toki tekstini on huonoa, mutta olen sen verran seurannut näitä kirjoituskilpailuja, että niissä pärjäävät vain itsemurhatekstit. Mitä synkempää, sen taiteellisempaa ja parempaa. Joka tapauksessa olen ensimmäistä kertaa nähnyt vähän enemmän vaivaa. Olen jopa hionut tekstiäni. On vaikeaa tietää onko siitä hiomalla tullut parempaa vai huonompaa.
4 kommenttia:
Minua ärsytti Isomäen kirjaan ympätty romanssintekele. Ilmankin olisi pärjännyt.
(Kyllä ei pitäisi sotkea romantiikkaa jännitykseen, kyllä pitäisi riittää että ovat erikseen.)
En kyllä enää ihan muista, että miksi se niin suunnattomasti minua ärsytti. Ehkä siksi, että olen niin kyyninen.
En ole vielä päässyt romanssiin asti, jotain on kyllä jo ilmassa. Viittaahan siihen suuntaan jo päähenkilön leskeyskin. Turhaa romantiikkaa.
"Sarasvatin hiekkaa" voi lainata kirjastosta myös sarjakuvana. Minusta se on hyvä sarjakuva! Gogolin Pietarilaisnovelleja suosittelen (Nenä, Päällystakki/-viitta ja Hullun päiväkirja). Kafkan novelleja voi lukea suppeampana kokoelmana kirjasta Nälkätaiteilija.
Koeta keksiä kirjoitukseesi Kelan tilalle joku muu tukia jakava organisaatio. Kävisikö jokin kuvitteellinen EU-virasto?
Tuo viraston vaihtaminen kuulostaa järkevältä.
Lähetä kommentti