lauantai 4. elokuuta 2012

Kultakutri ja nolla karhua

Heräsin eilen aamulla kahdeksalta, tästä huolimatta jouduin kiiruhtamaan asemalle puolijuoksua. Tavoitteenani oli saavuttaa 12.05 juna. Juna starttaisi raiteelta kolme, painoin oven auki reväyttävää vihreää nappulaa ja olin astumaisillani rautahepan kitaan. Sen verran neuroottinen kuitenkin olen,että peräännyin hiukan ja tarkistin pääteaseman vaunun kyljestä. Siinä luki jostain syystä Helsinki. Laiturillakin luki Helsinki. Aloin uskoa, että jotain oli pielessä. Vilkaisin kelloani, joka näytti aikaa 11.05. Palasin asemahalliin ja join evääksi kahvilasta kiireessä nappaamani kahvin ja leivän.

Söimme poikani kanssa Jyväskylässä ihan hyvää kreikkalaista ruokaa. Kreikassa tosin ei lihan ja perunan kera lautaselle sijoiteltaisi ruskeaksi reunoiltaan muuttuneita salaatinlehtiä ja pikkuruista fetapalaa. Lammas oli maukasta ja pehmeää.

Jyväskylän ilmanala oli vaarallisen testoteronipitoista (rallit), noin lyhyt altistus ei liene kuitenkaan haitaksi. Entisen pomoni eläköitymisseminaari järjestettiin sisävesilaivalla. Minullakin oli 20 minuutin esitelmä, jonka jouduin huutamaan laivan koneen ja veden kohinan yli. Tiedän, ettei ketään voinut juttu vähempää kiinnostaa. Kaikki odottivat ateriaa ja vapaata seurustelua. Yritin puhua pikaisesti. Käväisimme risteilyn jälkeen kaupungilla, mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, kaipuuta entiseen en silti koe. Yövyin hotelli Laajavuoressa. Huoneeseeni oli petattu neljä petiä, en kokeillut jokaista petiä, kuten kultakutri. Sängyn päädyn yläpuolella hyllyllä lätkötti pureskeltu purukumi ja vessaan oli jäänyt partahöylä.

Tein nuorena yhden kesän töitä hotellisiivoojana. Laitoksessa kuntoutettiin sotaveteraaneja. Yläkaapeista löytyi viikon kuntoutuksen jäljiltä melkoinen tyhjien viinapullojen varasto. Työtä tehtiin rennolla otteella. Ehdotin johonkin käytäntöön muutosta, joka olisi mielestäni tehnyt työstä helpompaa, se herätti vakituisissa työntekijjöissä agressiota. Työporukkaan kuului kuusikymppinen leski, joka nautti elämästään kun tyrannimainen aviomies oli vihdoin poissa. Nuorena morsiona nainen oli miehensä kanssa menossa kylään. Kyläpaikka olikin saaressa, mies harppoi vetisen jään yli pitkissä saappaissaan, nainen jäin rannalle palelemaan nappaskengissään. Mies joi kyläpaikassa rauhassa kahvit, eikä maininnut rannalla odottelevaa vaimoaan sanallakaan.  Työssä tuo nainen oli rempseä. Kun meille valitettiin, että uima-allasalueen pesuun kului liikaa vettä, nainen alkoi pyöriä ympyrää, puhkui ja huusi: "Kuivapesu, kuivapesu!"

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mukavaa, sait yhen tunnin lisää aikaa päivääs!

Tintti kirjoitti...

Moi,

olen lukenut sun blogia jonkun aikaa ja ajattelin eka kertaa huikata terkut kommenttiboksiinkin, koska luulen tunnistaneeni sut ammattilehdestä, joka tulee mun poikaystävälle. Kolumni oli hauska ja myös mun luona sattumalta kylässä ollut lääkäri (junioriksi te kai niitä erikoistuvia? kutsutte) kehui myös sitä. Ja mä olen sentään ammatiltani kesätoimittaja ;)

Joka tapauksessa, hauskaa kesää Tampereelle ja olen pahoillani, että jouduit Jyväskylään just ralliviikonloppuna, heh. Mä opiskelin siellä ja paikalliset yleensä oli hieman ärtyneitä ralleista, koska fanit sikaili siellä ja muistaakseni ajoivat usein ylinopeutta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Todennäköisesti tunnistit.