Kauhea, kaamea ja rokotus

Verkossa velloo taas rokotuskeskustelu, kyse on HPV (papilloomavirusrokotteesta), jota suositellaan nuorille tytöille kohdunkaulansyövän ehkäisyksi. Näihin keskusteluihin liittyy aina jotenkin paranoidinen piirre: kun viranomaiset ensin kieltävät voin, läskin, kerman ja kaiken kivan niin päälle yritetään vielä iskeä kipeä piikki, jolla viedään loppukin terveys.

Ehdotan seuraavaa strategiaa: rokotetta tarjotaan vain suomenruotsalaisille ja tietysti ilmaiseksi. Siitähän nousee kamala meteli, nehän ovat muutenkin rikkaita ja terveitä. Sen jälkeen annetaankin koko kansan vaatimuksesta rokote kaikille ja kansalaiset ovat tyytyväisiä.

Rokotteiden vastustajat etsivät aina esille potilastapauksia, joissa jotain vakavaa on tapahtunut rokotteen antamisen jälkeen, todetaan ajallinen yhteys, mutta muun yhteyden todistaminen on vaikeaa. HPV- rokotetta on testattu lumekontrolloidusti, eikä rokoteryhmässä ole ollut SAE (serious adverse event) tapahtumia enempää kuin lumeryhmässä. SAE ei vielä tarkoita, että tapahtuma liittyisi tutkittavaan lääkkeeseen/rokotteeseen, se voi olla vaikka liikenneonnettomuus.

Nykyisin lääketieteellisiä julkaisuja on valtavasti, osa niistä ei ilmesty paperisena versiona ollenkaan, joten perustaminen ei vaadi suuria taloudellisia ponnistuksia. Lehtiä arvotetaan impact factorilla, joka on korkea sellaisissa lehdissä kuin Lancet tai NEJM. Impact factor nousee kun lehteä referoidaan muissa julkaisuisssa. Ennenkuin johonkin lehteen uskoo, kannatta ottaa selvää ovatko sen jutut vertaisarvioituja (peer review) ja mikä on lehden impact factor.

Se siitä sitten. Olen kytännyt roskalavaa, johon talon asukkaat voivat heittää tavaraa vinttikomeroista, jotka on pakko tyhjentää. Sisutuslehdissä on aina juttuja, joissa joku on löytänyt roskalavalta Arne Jacobsenin tuolit, meidän lavallamme on vain rikkinäiset lastenrattaat, pahvilaatikoita ja lastulevyhyllyjä.

Kävin eilen pitkästä aikaa Tampereen filharmonian konsertissa, nautin kovin ja mietin miksi käyn niin harvoin (siksi, että perjantai-iltaisin aina väsyttää). Chopinin pianokonsertto Jorma Mertasen soittamana oli hieno, viimeisenä esitettiin Fallan (en ollut koskaan kuullutkaan) reipas tanssillinen teos, jonka soittamisesta muusikot vaikuttivat nauttivan. Voihan se olla, että muusikoista on kiva soittaa sellaista, jota me emme edes välitä kuulla (tämän kyllä kuuli mielellään). Jokaiseen konserttiin on otettava joku yleisötärppi, jotta on mahdollista soittaa samalla jotain uutta ja kummallista. Kuten huomaatte en ymmärrä musiikista mitään, minä vain kuuntelen.

Tampereen filharmonian konserteissa on kiva käydä, tuntee itsensä niin nuoreksi. Vallitseva hiusväri on harmaa. Nyt paikalla oli konserttikäyttäytymisen amatöörejä, jotla taputtivat väärissä kohdissa. Ohjelma otetaan käteen siksi, että tiedetään, milloin on lupa osoittaa suosiotaan.

Juttelin konsertin jälkeen miehen kanssa, joka oli vuosia sitten lyhytaikaisesti työkaverini. Hän oli muuttanut Tampereelle ja kertoi työpaikkansa nimen. En millään muista miehen nimeä, yritin googlailla sitä, mutta turhaan. Joku ihan tavallinen nimi se oli. Mies lainasi aikoinaan minulle levyjä ja harrastaa siis musiikkia. Vielä sen muistan tai jotenkin selvitän.

Jos alussa olevasta sekavasta höpötyksestä ei selviä, niin sanonpa vielä: minä suositan rokottamista. Minulla ei ole minkään lääkefirman osakkeita, enkä ole niiden palkkalistoilla.