Omistan kesäpyörän ja talvipyörän, autoa minulla ei ole. Tänään otin esille talvipyörän tai esillä se on ollut kokoajan, sillä talossa, jossa asun, ei ole pyörävarastoa. Olen viime viikolla viekkaudella varannut kesäpyörälle katetun paikan pihan perältä. Tungin sen sinne heti kun joku oli lähtenyt ajelulle ja jättänyt riviin tyhjän kolon. Talvipyörässä ei ole vaihteita, ajoasento on arvokkaan pysty, renkaat imeytyvät leveinä asfalttiin ja polkea saa tomerasti. Tunnen oloni talvipyörän kyyditsemänä valheellisen turvalliseksi.
Minulla ei ole autoa, eikä talossa ole parkkipaikkojakaan tarjolla. Vanhemmillani oli aikoinaan Anglia, jonka takaikkuna oli hassuun suuntaan viisto. Anglia hajosi kerran tienpientareelle, pakkasta sattui olemaan 20 astetta. Seuraavaksi ostettiin käytetty Volvo Amazon, sillä isän suvussa oli Volvo-kauppias. Volvo toimi aina, muut elämäni autot eivät ole sitä tehneet.
T hankki erilaisia epämääräisiä autonromuja, joten suhtaudun autoiluun hieman epäillen: autolla joko pääsee perille tai sitten jää matkan varrelle. Olen kokenut kaksi Wartburgia, toinen oli punainen ja oikein farmarimallia. Vain etupenkillä matkustaville oli turvavyöt. Matka oli aina seikkailu, lähdit sitten käymään Anttilassa ostoksilla tai naapurikaupungissa konsertissa. Jos matkaa oli yli 50 kilometriä, niin ainakin kertaalleen piti konepelti nostaa ja tulppia kuivailla. Bensatankkiin sotkettiin öljyä ja bensaa tasapainoiseksi seokseksi. Lopulta autosta alkoi kuulua pelottavia pamauksia. Välillä konepellin alta nousi höyryä, jolloin johonkin kaadettin vettä. Sitten alkoivat vaihteet reistata, ajaminen oli hankalaa, kun vaihdekepin vääntämiseen tarvittiin kaksi kättä, eikä rattia voinut siitä syystä kääntää samaan aikaan. Lopulta vain pakki toimi, sitä ennen taas pakki ei toiminut. Pakin puuttuminen teki parkkeraamisesta hankalaa. Myin autonraadon taksikuskille, olisiko myyntihinta ollut peräti sata markkaa. T oli sitä mieltä, että enemmän olisi pitänyt saada, mutta suostui kuitenkin kauppaan. Ei sellaisia autoja enää kenelläkään muilla ollut.
Kirjoittajakaverien kanssa istuimme tänään kahvilassa kaksi tuntia. Emme juurikaan puhuneet kirjoittamisesta. Keskustelimme mm. kirpputoreista. M oli nähnyt itsepalvelukirpparin pöydässä myynnissa Saabin oven ja hieromasauvan, viimeksi mainitussa ei lukenut, oliko väline vain vähän käytetty, ilmeisesti se oli kuitenkin toimiva.
FB:ssa toimii erilaisten tarpeettomaksi käyneiden tavaroiden vaihto, usein kyse on vaatteista. Hiljattain tarjolla olisi ollut viidet kulahtaneet nilkkasukat, väri oli sellainen monet kirjopesut kokenut ja resorit ehkä hieman löystyneet. Ne olisi voinut vaihtaa tuoremehutölkkiin tai kahvipakettiin. Joku toinen ilmoittaja oli lähtenyt rakkauden perään, myynyt kaiken ja nyt kun parisuhteen solmiminen oli osoittautunut virheliikkeeksi, hän pyyteli tarpeettomia huonekaluja aloittaakseen uuden elämän sinkkuna. Vielä en ole löytänyt mitään, jota ehdottomasti tarvitsisin, mutta hupia tuo kaupankäynti ehdottomasti tuottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti