perjantai 18. lokakuuta 2013

Harmaata

Kävelimme hotellilta EU:n rakennuksille. Oli harmaata ja sateista. Olimme etukäteen lähettäneet passin numerot tilaisuuden järjestäjille tuota vierailua varten. Sillä kai yritetään pitää EU:n vihaajat loitolla (eikös niitä ole EU:n sisälläkin?). Menimme rakennukseen laumana, johon olisi kylläkin helposti voinut liittyä joku ulkopuolinen, sillä emme tunteneet toisiamme. Kävimme läpi turvatarkastuksen ja kävelimme pitkiä käytäviä oikeaan saliin. Tarjoilijat toivat eteemme kahvia, ei tarvinnut nousta penkistä. Pullaa ei tarjottu.

Joku liettualainen EU-tyyppi piti puheenvuoron: hän luki suoraan paperista ja takelteli melkoisesti. Vaikutti siltä, että hän näki tekstin ensimmäistä kertaa. Puheen kestoa saattoi seurata digitaaliselta näytöltä. Kun mies lopetti, me taputimme. Kuuntelimme erilaisia esityksiä tärkeistä asioista. Esiintyjissä oli myös potilaiden edustajia, joista monia olin nähnyt jo aiemmin, heillä krooninen sairaus on melkein työ. Tilaisuus loppui säntillisesti silloin kun oli luvattu.

Illalla kävelin Brysselin keskustassa, löysin Grand Placen ja ostin kioskista ranskalaisia perunoita (jotka ovatkin siis belgialaisia perunoita)  ja nautin ne majoneesin kera. Suklaapuoteja täällä on enemmän kuin Tammelantorilla varpusia.

Söin äyriäissalaatin hotellin lähellä sijaitsevassa ravintolassa, salaatti ei ollut kaksista. Ravintolassa oli paljon pieniä pöytiä, joista monessa istui yksi ihminen valtava grilliannos seuranaan. Ei ihmisen kuulu syödä yksin, se näyttää masentavalta. Viereiseen päytään istui kukkamekkoinen keski-ikäinen nainen, joka tilasi mittavan kasan grillattaua lihaa ja perunoita. Naisen läheisyyteen istui punakka mies äitinsä kanssa (tarjoilija luuli aviopariksi). Mies kysyi kukkamekkonaiselta mitä tämä söi ja tilasi heti samaa.

Tällaista on Brysselissä, harmaata, mutta onneksi voi lohduksi ostaa suklaata ja juoda belgialaisen oluen.

2 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Suosittelen aistamaan kwak nimistä olutta. On meinaan hyvää.

Heidi kirjoitti...

Join lopulta yhden oluen ja sekin oli tylsää lageria.