Eiliseen Hesariin oli kerätty syksyn säkeitä. Yksi niistä oli usein kuultu Heikki Salon laulu:
" Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan päivät niin kuin
varisparvi raahautuu"
En ole oikein vieläkään antanut anteeksi Heikki Salolle, että hän muutama vuosi sitten, ilmoitti viime hetkellä lähtevänsä Kanarian saarille, vaikka oli lupautunut puhumaan meille kirjoituskurssilaisille laulujen sanoittamisesta. Kanarian saarille, olisi ollut edes Sumbavan, Viti Levun tai prinssi Edvardin saari, mutta jotain niin tavanomaista kuin Kanarian saaret. Liekö ollut Teneriffa.
Teimme kuitenkin kaipuun kaljakorin innoittamia harjoituksia, jotensakin tähän tapaan: rakkauden marjapuuro, surun tehosekoitin, ilon jäähdytin tai yksinäisyyden kumisaappaat.
Heikki Salon riimistä on tullut klassikko. En tunne kovin hyvin lintuja: kulkevatko varikset parvissa ja liikkuvatko ne raahautuen. Aika vikkelästi ne lentävät autojen edestä, eivätkä koskaan jää rekan alle, vaikka viime tippaan herkuttelevat jollain ällöttävällä suolikasalla keskellä maantietä. Tai kai ne ovat variksia. Varikset eivät minusta raahaudu.
Eräs FB-kamu tekee opiskelun ohessa töitä kellokaupassa ja hän kertoi eilen vaihtaneensa 462 kelloa talviaikaan.
2 kommenttia:
En haluaisi saivarrella, mutta saivartelen silti valitettavan usein, kuten nytkin. Sanat menee "Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun". Tuo biisi on sellainen, jonka sanoituksia ei voi lukea laulamatta niitä mielessään. Nyt se oma päänsisäinen laulu kertoi, että "halki" sana ei istu tuohon.
Hitsi, korjaan sen heti!
Lähetä kommentti