keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Mäkihyppääjästä perhoseksi

Aloitin juuri Hotakaisen uutuuden "Luonnon laki". Jokainen, joka vähänkin seuraa tiedoitusvälineitä on kuullut kirjailijan joutumisesta nokkakolariin ja hitaasta toipumisesta. Jokainen tietää, että Hotakaisen uusin romaani kertoo miehestä, joka joutuu auto-onnettomuuteen. Minun täytyy myöntää olevani kirjailijan fani. Nautin kirjojen hiljaisesta huumorista. Tätä ennen luin "Jumalan sanan", johon oli ympätty loppu, jollainen kai kirjassa on oltava, jotta sitä voi romaaniksi kutsua. Hotakainen ei oikeastaan juonta tarvitse, viehätys perustuu aivan muuhun. Kun uusimman kirjan päähenkilö Rautala on kursittu kokoon ja hän herää anestesiasta, alkaa suusta tulla pötkypuhetta, puheesta puuttuu siivilä, joka normaalisti pitää asiat siististi sisällä.

Minulle tehtiin kymmenisen vuotta sitten pienehkö leikkaus, jota varten minut nukutettiin. Samana päivänä minut jouduttiin leikkaamaan uudestaan erään ongelman takia. Koska lääkäreillä on sellainen perimätieto, että me keräämme kaikki mahdolliset komplikaatiot, olin varma, että nyt viimeistään minulle kävisi kehnosti. Kun sitten avasin silmäni heräämössä, olin suunnattoman iloinen siitä, että olin hengissä. Minultakin alkoi tulla pötkypuhetta ja jälkeenpäin kun siivilä oli taas paikoillaan, hävetti.

Miksi muuten Hotakainen ei merkitse dialogia välimerkeillä?

Ostan harvakseltaan kiinalaista take away ruokaa. Annos kotiin poljettuna maksaa alle 7 euroa ja syön siitä pari ateriaa. Eilen parkkeerasin pyöräni kiinalaisen syöttölän eteen ja tilasin riisit ja muut sörsselit. Istuin tiskin lähelle pöytään eineitäni odottamaan. Pöytään on huomaavaisesti jätetty viihdytkettä odottamiseen pitkästyvälle asiakkaalle. Lehdet oli painettu paperille, joka ei ole ylellisen paksua, kuten aikakausilehdissä usein. Värit olivat räikeät ja kuvat nuhruisia. Jutut kertovat usein samoista henkilöistä, yksi heistä on entinen mäkihyppääjä ja toinen turkulainen tekstiviestien lähettämisestä innostunut mies.

Kirjoitin eilen avioeroista ja siitä, että yleisen (naisten) käsityksen mukaan eron jälkeen pitäisi olla yksin kehittyäkseen ihmisenä ja saavuttaakseen sen korkeimman tavoitteen, onnistuneen parisuhteen. Mäkihyppääjä pitäisi laittaa eroseminaariin! Siellä hänestä Fischerin oppien mukaisesti kuoriutuisi perhonen ja hän lentäisi pidemmälle kuin suksilla konsaan. Sille tekstiviestimiehelle ei liene enää tehtävissä mitään. Tuhoisa tapa lähettää suorasukaisia viestejä naisille pysyy kuin rasvatahra paidan etumuksessa. Sitä eivät seminaarit poista, ne vain pahentaisivat tilannetta.

2 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Mä ku kerran heräsin heräämös, sanoin, et taijjan olla helvetis, ku tääl on niin rumii akkoi. Seuraavana päivänä hävetti ja tartti pyydellä anteeks. Hoitsu vaan naureskeli ja totes, et hän on tottunnu...

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.