maanantai 14. lokakuuta 2013

Muistan jotain

Farkkuja ei pidä pestä vaan ne kannattaa laittaa yöksi muovipussiin ja pakastimeen puolukoiden viereen hautumaan. Ei häviä farkuista jousto. Olen kuullut neuvon yleensä luotettavalta taholta.

Huomasin tänään pyykkiä kuivumasta ottaessani alushousuissa reiän. Otan ne mukaani Brysseliin, heitän siellä roskiin, etteivät vie tilaa paluumatkalla matkatavaroissa. Ostan tilalle tuliaisia. Vinkin olen lukenut mahdollisesti Pirkasta. Alushousut on tehty jossain Itä-Euroopan maassa, nuoruutensa ne ovat saaneet viettää Suomessa ja viime henkosensa ne vetävät Belgialaisella kaatopaikalla, tai vetäsivät, jos alushousut hengittäisivät. Sellainen on globaalin alusasun retki halki Euroopan.

Lapsuudessani kaikkea paikattiin, koulussa opetettiin miten villasukan reikään tehdään ristikkoa peitoksi. Äitini kävi töissä ja oli laiska ompelemaan. Inhottavaa kun varpaat kuluttivat sukkiin reiät ja varpaat pulpahtivat ulkoilmaan, vaikka sukkahousuja kuinka kiskoi niiden peitoksi.

Muistan monia lapsuuteni vaatteita: juhlamekon, joka oli kaunis mutta raapi ihoa, sinapin värisen talvitakin, jossa oli ruskeat napit, ompelijan tekemän takin, jonka hupun reunaan ommeltiin turkis äidin vanhasta talvitakista, ihanan vaaleansinisen balettipuvun, jonka lantiota kiersi röyhelö ja vaaleanpunaiset balettitossut. Muistan mummon virkkaaman baskerin, joka oli ruma, muistan kurttuun valuvat ruskeat sukkahousut. Kurtut pysyivät nilkoissa vaikka vyötärön kiskoi kainaloihin saakka.

Kaikessa oli kasvunvaraa. Vaatteet olivat joko uusia ja liian suuria tai vanhoja, kuluneita ja sopivan kokoisia. On jäänyt halu kaikkeen kauniiseen. Surkeaa vanheta, sillä sitten alan sanoa "En enää taritse mitään uutta. Selviän näillä hautaan." Joku kertoi, että hänen äitinsä alkoi tuota toitottaa alle viisikymmenvuotiaana. 

Katsoin tänään iäkkään naisen ihoa, se oli kuin hienointa silkkipaperia, haalistunutta, haurasta ja helposti rikkoutuvaa.



7 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Olen varmaan farkkujen mukiloija. Pesen ne aina koneessa. Harvoin tosin mutta kumminkin. Ja ihan hyvin ovat kestäneet :)

Anonyymi kirjoitti...

Tuo sukkahousujen nilkkoihin valumis ongelma taisi johtua niiden sukkahousujen materiaalista. Muistelin joskus sitä miten kamalilta ne lapsuuden sukkahousut tuntui. Sitten löysin vanhempien luota laatikon, jossa oli yhdet vanhat sukkahousuni. Oli se materiiali niin käsittämätöntä, joten en yhtään ihmettele sitä kamalaa mielikuvaa sukkahousuista. Nehän eivät käytännössä joustaneet ollenkaan. Eli ne joko valui, tai kiristi, muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Maireanna kirjoitti...

Melkeinpä samanlaisia muistoja tuunatuista vaatteista on minullakin..mutta muistot ovat kyllä -40 luvun lopulta. kaikista inhottavinta olivat villasukat, tietysti ne pitkävartiset jotka kutittivat reittä ja hankasivat verille. Siis loppu tulemana näyttää olevan, että joka ikäluokalla on jokin ikävä muisto vaatetuksessa?

Anonyymi kirjoitti...

Samoja muistoja vaatteista lapsuudessa myös mulla. Lisäksi olen joskus ihmetellyt, kuinka vähillä vaatteilla tultiin toimeen. Ei tursottanut vaatekaappi pullollaan kaikkea tarpeetonta. Farkkuja en kyllä suostu pakastamaan, täytyyhän vaatekappale joskus pestä, tehkööt pesunkestävää joustoa!

Anonyymi kirjoitti...

En ymmärrä tuota pakastusjuttua, minne se lika pakastamalla häipyy..?

Heidi kirjoitti...

Pakastamalla vaate raikastuu.

Anonyymi kirjoitti...

Minä aion tarvita uusia ja kauniita asioita hautaan asti. Elämä on liian lyhyt muutenkin, ei sitä voi tuhlata himmailuun. Paheksuttava nautiskelija.

Alushousujuttu meni taas ääneen lukemiseksi, ja nauramiseksi.

Åboriginal