sunnuntai 27. lokakuuta 2013

20 litraa maitoa

Uusin puhelinliittymääni. Soneran liikkeessä nuori mies kauppasi pakettia, johon kuuluisi uusi puhelin ja maksaisin saman kuin nyt ilman puhelimen maksamista. Kieltäydyin, sillä minulla on toimiva puhelin. Sen jälkeen hän kauppasi iPadia, vaikka vakuutin ostaneeni sellaisen tänä vuonna. Seikka ei myyjän intoa lannistanut.

Puhelupakettiin kuuluu 1000 tekstiviestiä. En millään ehdi niitä sellaista määrää lähettää: töissä ei jouda ja nukkuakin pitäisi. Laskin, että jos nukun seitsemän tuntia arkisin ja kahdeksan viikonloppuisin ja käyn arkipäivinä töissä, niin minun pitäisi valveilla ollessani lähettää tekstiviesti 28 minuutin välein, jotta saisin kaiken maksamani käytettyä. Nuori mies yritti vakuuttaa minua "Jos menet ostamaan litran maitoa ja sinulle annetaan vielä ilmaiseksi 20, niin etkö ottaisi." Vertaus ei minusta ole oikein osuva. Ensinnäkään minulla ei ole autoa, jolla kuljettaa moista maitomäärää kotiin, toisekseen yksin asuvan ihmisen on työlästä kuluttaa 21 litraa maitoa säilyvyysajan puitteissa, vaikka söisi päivittäin riisipuuroa ja pannukakkua ja kittaisi päälle maitoa. Lopulta myyjä yritti myydä minulle jotain televisojuttua kysymällä "Katsotko tanssii tähtien kanssa?". Viimeiseksi hän totesi "Aina kannattaa yrittää".

Jotenkin lähdetään siitä, että uusi on parempi ja että laitteistoa on jatkuvasti päivitettävä, joka lie luonnon kannalta aika kestämätöntä ja toisaalta minusta laitteiden käyttäjän kannaltakin vaivalloista. Tällainen keski-ikäinen nainen ei ole näiden liikkeiden toiveasikas, vaikka rahaa olisikin. Parhaita asiakkaita ovat nuoret, joilla ei edes olisi niihin varaa.

Nousin kymmenisen kertaa kolme kerrosväliä vintille. Omistan näköjään välineet lähes kaikkeen mahdolliseen urheiluun, sillä varastosta löytyivät rullaluistimet, luistimet, monot, sukset, tennis- , kössi, ja sulkapallomailat, laskettelulasit ja ratsastussaappaat. Komeron perillä makasi hylätty matkakaukku, aitoa beigeä DDR- tekonahkaa, lisäksi siellä lojui matkalaukku, jonka vetoketju oli rikki, omistan vielä yhden kovaa materiaalia olevan laukun ja neljä muuta matkalaukkua. Vintille oli piilotettu kaksi tahraista vaahtomuovipatjaa, jotka kannoin roskalavalle ympärilleni vilkuillen. Siellä oli myös digiboksi, josta pääsin eroon FB:n kautta. Vein kirpparille paljon hyvää tavaraa.

Kävimme illalla katsomassa Tampereen teatterin Frenckell- näyttämöllä Tsehovin Lokin, esitys oli raikas.  Esitykset loppuvat kuulemma pian, sillä katsojia on ollut vähän. Raikkaaksi sen tekivät varmasti ohjaus ja nuoret lahjakkaat vielä teatterikoulua käyvät vierailijat. Esitystä katsomassa oli ilahduttavan paljon nuoria.

Näytelmän Konstantin oli nuori aloitteleva kirjailija ja Trigorin saavuttanut kirjailijana jo paljonkin menestystä . Trigorinin puhe kirjailijan elämästä Ninalle on hersyvää kuunneltavaa. Näytelmässä kaikki rakastivat ja kaipasivat jotakuta, jota he eivät tietenkään saaneet. Näytelmän dramaattinen loppu oli toteutettu hienosti. Tsehov kirjoitti Lokin 1895-96, hämmästyttää miten hyvin se on kestänyt aikaa.

Kävimme Kivessä viinilasillisilla (tuli niitä nautittua kolme) ja seuranamme oli myös näytelmässä esiintynyt mies, joka jää eläkkeelle keväällä. Aamulla päätäni särki, punaviini ei siis sovi minulle. Katsoimme vielä kun meikatut puetut zombiet (olikohan oikein) tanssivat Michael Jacksonin Thrillerin Keskustorilla pehmeässä hämärässä, tasan puolilta öin.  Katulamppujen valossa toria kehystävien rakennusten ääriviivat liukenivat pimeyteen. Tanssi alkoi maasta, josta nuo elävät kuolleet makasivat. Raukoilla oli aika vähäisesti päällä, ei liene ollut mukavaa maata kylmällä, märällä kiveytyksellä. Musiikki oli liian hiljaisella, tunnelma olisi ollut dramaattisempi kovemmalla volyymilla.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minulta hukkui kerran lenkkipolulle seitsemän vuotta vanha kännykkäni, sellainen museokappale jolla ei voi tehdä mitään muuta kuin soittaa ja kirjoittaa tekstiviestejä. Kaveri soitti siihen, ja se oli löydetty. Nuori mies joka sen sitten toi minulle harmitteli pitkään sitä ettei se ollut mennyt parempaan hukkaan: "voi ei, vähän mixed feelings, on tietysti kiva kun hukkaan mennyt tavara löytyi, mutta olisihan se nyt vielä paljon kivempaa jos se ei olisi löytynyt ja nyt saisit ostaa uuden oikean puhelimen".

Heidi kirjoitti...

Täytyy myöntää, että omistan älypuhelimen ja olen siihen koukussa.

Hoo Moilanen kirjoitti...

"Aina kannattaa yrittää."

No ei kyllä kannata.

Tuollaisella tyylillä saattaa tahattomasti potkaista asiakkaan naapuriliikkeeseen.

Timo Lampi kirjoitti...

Mulla menee maijjost perse kuralle... Lokki tuli nelisenkymment kertaa katteltua töissäollessa. Ite pidän paljon just lokista, tai sitten meillä oli vaan mun mieleiset näyttelijät töissä lavalla. Mielenkiintosia keskusteluja ja se perinteinen A tykkää B:stä, B C:stä, C D:stä ja D A:sta.

Jos tekstareista meinaa tulla ongelmaa, ilmottaudun vapaaehtoseks uhriks. Senkus vaan alat "maitolitrojas" kuluttaan ja mulle tekstaileen. Voit lähettää vaikka ihan hölynpölyä. Tartteehan ne kuluttaa kun kerran 'ilmatteeks' kaupanpäälle saa. ;DDD

Lasse kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Lasse kirjoitti...

Olenhan minä tuota zombie-dilemmaa pohtinut: http://zombifikaatio.blogspot.com/2012/05/zombi-vai-zombie.html
Lyhyesti: Zombi on suomen kielessä parempi kuin zombie.

Heidi kirjoitti...

Pieleen siis meni.