Unohdin tänään silmälasit kotiin. En voi käyttää laseja pyöräillessäni, sillä jostain syystä silmäni vuotavat solkenaan jos ne keikkuvat nenälläni. Minulla on teoria: lasit aiheuttavat pyörteisen ilmavirran, joka ärsyttää silmiä. Lasit silmillä on sitäpaitsi hankala pyyhkiä naamaa pitkin noruvaa suolavettä ennen kuin se ehtii valua rinnuksille asti.
Täytyy myöntää, että olen tullut ikään, jossa tarvitaan kaksiteholasit. Minulla on siis aikuisnäkö, kuten optikko kauniisti asian kiertoilmaisi. Ei kaikkea tarvitse nähdäkään. Tein tänään loppuun paperit ja nettilomakkeen, jonka kimpussa olen jo jonkin aikaa puuhastellut. Nettilomake piti tallentaa muistitikulle ja tulostaa paperille, mukaan tarvittiin saatekirje ja nippu liitteitä. Kopioin jo toista kertaa paksun pinon Farmaca Fennicaa tuota virastoa varten (tein saman jo eettiselle toimikunnalle). Eikö lääkealan virastossa ole kyseistä teosta nettiversiona tai kirjana, kysyn vaan. Tungin paperinivaskan ja muistitikun kirjekuoreen ja laitoin huojentuneena eteenpäin. Kenties olisi ollut hyvä tarkastaa tekstit huomenna näkevänä, mutta ei kai ne valtion virastossa niin turhan tarkkoja ole.
Nyhräsin lomakkeeni kanssa töissä seitsemään asti. Kuulin pomoni sipsuttelevan käytävässä (voiko mies sipsutella?). Siellä me raukat pakersimme kumpikin omien lomakkeittemme ja sähköpostiemme parissa toisiamme kohtaamatta. Jotenkin lohdutti, etten ollut ainoa vaan että minulla oli kohtalotoveri.
2 kommenttia:
Aikuisnäkö tarkoittaa sitä, että silmälaseja on enemmän kuin tarpeeksi: on normaalit kaksiteholasit (vai onko ne monitehot nykyään?) ja kotona erikseen luku/käsityölasit. Töissä on päätelasit. Ulkoilessa ja uimahallissa käytän piilolinssejä. Sitten on tietenkin sekä vahvuuksilla että ilman aurinkolasit. Sehän on reissuun lähtiessä käsilaukku täynnä laseja.
Minulla on yhdet moniteholasit ja tiimarilaseja ympäriinsä sekä aurinkolasit vahvuuksilla.
Lähetä kommentti