sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Lasagne

En  kehdannut käydä mielidivarissani eilen, sillä olen viime aikoina vieraillut siellä varsin usein. Olisi tehnyt mieli vähän hipelöidä vanhoja kirjoja. Mietin tarkkaan mitä sieltä ostan, riippuu vähän kuka on istuu tiskin takana kirjapinojen keskellä. Jos runoilija on myymässä, on hankalaa ostaa runokirjoja. En koskaan kehtaisi ostaa runoilijan omaa kokoelmaa ja pyytää siihen signeerausta, vaikka niitä sai jossain vaiheessa kahdella eurolla. En toisaalta viitsisi ostaa toisen runoilijan teostakaan, ettei runoilijalle tule paha mieli.

Viikko sitten pari tuttua oli tuomassa kirjoja kiertoon tuohon samaiseen liikkeeseen. Kaikki ei tietysti myymälään kelvannut. "Ota tämä, tämä on hyvä kirja" S sanoi minulle.  Sain siis kahden kirjaostoksen oheen kolmannen. Suurin osa kirjoista on lähinnä vihoviimeinen painolasti muutettaessa ja rahallisesti arvottomia. Vanhoissa kirjoissakin pelaa kysynnän ja tarjonnan laki. Divarissa kirjat  ovat hyllyjen lisäksi levinneet lattioille epämääräisiksi kasoiksi, joita joutuu hyllyjen välissä kulkiessaan väistelemään. Kirjoja tuovaa asiakasta ei lohdutella Laila Hietamiehen Hylätyt pihat ja autiot talot romaanin mahdollisella tunnearvolla , vaan kehoitetaan viemään aarre Pelastusarmeijan kirpparille tai paperinkeräykseen.

Naamaa kuumottaa ulkoilun päälle. Kylmä viima yllätti pitkästä aikaa. Nyt uunissa muhii lasagne ja ruokavieraat tulevat pian. Kuulostaa fb-päivitykseltä. Näin hyvin minulla menee. Pekka Puska järkyttyisi ruokaan käytetyn eläinrasvan määrästä. Pitänee repiä tarrapapiljotit päästä. Eipä muuta.

11 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Mitä tulee ravitsemusasioihin, niin luotan esim. Paula Heinoseen tsiljoona kertaa enemmän kuin johonkin Pekka Puskaan. Kannattaa katsoa vaikka kummankin kuvat ja vertailla kumpi näyttää elinvoimaisemmalta!

P. Heinonen sanoi yhdellä luennollaan, että margariini ei maadu edes kymmenessä vuodessa. Ilman purkkia.

Teepä siitä sitten johtopäätös, että kannattaako sellaista laittaa suustaan alas.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Uskon ravitsemustuskimuksiin ja välimerelliseen ruokavalioon (jos se uskon asia on). Pekka Puska on sinänsä varsin hyvävoimainen ja teki töitä 68-vuotiaaksi (olisi kai tehnyt pidempäänkin jos olisi annettu) ja miehellä on ansioinsa. Liekö tuo margariinin maatumisasia ihan totta. Kun aloitin lääkärintyöt nuori infarktipotilas oli tavallinen, nyt suurin osa on seitsemänkymppisiä tai kahdeksänkymppisiä. Kaipa Pohjois-Karjala projektikin on tähän kehitykseen vaikuttanut.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Paula Heinonen on hyvä esimerkki ihmisestä, jolla on tutkitusti monen asian suhteen huonot olen kuullut sen hänen jollakin luennollaan - ja jolla oli hyvin monenlaisia sairauksia ennen kuin hän perusteellisesti perehtyi ravitsemukseen. Jo pitkään hän on ollut täysin terve!

Välimerellinen ruokavalio varmasti onkin jees!

(Jos haluat saada jonkinlaisen käsityksen P. Heinosesta, niin googlaapa pro health. Yläpalkin kohdassa "Paula" selviää jotakin naisen taustasta.)

Hoo Moilanen kirjoitti...

Monen asian suhteen huonot geenit siis!

Hoo Moilanen kirjoitti...

...Katselen tässä kirjoittaessani vanhaa Inhimillistä tekijää, jossa nuoren polven naiset kehtaavat kyseenalaistaa esim. naisen roolin synnytyskoneena. Siis vanhoillislestadiolaisuuden piirissä kasvaneita naisia.

Unknown kirjoitti...

Jess, oikeeta voita ja punasta maitoo. Taijjan tulle mäki ruokavieraaks.

Mulla on välillä sama ongelma kun sulla. Muutamassa paikassa katon kuka on myymässä ja sitte päätän meenkö ostoksille ja jos, niin mitä ostan.

Pyydä vaan aina nimmari, kirjoittaja tykkää sellassesta. On hyvin otettu.

Unknown kirjoitti...

...ja markarriiniasiaan on pakko sanoa: Margariini on yhden (molekyylin? en muista sanaa) päässä muovista. Sen kun radion puheohjelmasta kuulin, loppui meillä markariinin käyttö.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kun olin lapsi väitettiin margariinia valmistettavan kissanrasvasta. Epäluulo margariinia kohtaan näyttää kukoistavan edelleen.

Unknown kirjoitti...

*Nauraa* Mulla on kavereita jotka sanoo markariiniä kissanrasvaks. :D

Kaisa kirjoitti...

Seison myös Pekka Puskan joukoissa, kahdenkymmenen vuoden aikana olen nähnyt sydänkuolleisuuden muutoksen ja jalka-amputaatioiden vähenemisen ihan ruohonjuuritasolla.

Ruoka-asiat ovat nykypäivän uskonto kun uskontoa ei enää ole; en jaksa lähteä kiihkoilemaan tälläkään alueella, kukin eläköön ja kuolkoon uskossaan autuaana kunhan lääkärin ei tarvitse puuttua asiaan (sitten jos tarvitsee ollaan tietysti aina auttamatta myöhässä)...

Välimerellinen ruokavalio varmaan, lautasmallia parempaa en usko tulevan.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Syöminen saa olla myös nautinto. Nykyään vaihtoehtoja on niin paljon. Meillä oli aikoinaan sukulaisperhe, jotka olivat kasvissyöjiä (silloin ei kukaan ollut), pidimme heitä melkolailla hihhuleina. Lapset kävivät Steiner- koulua. En tiedä oliko niitä tuolloin muualla kuin Hesassa. Äiti oli kamalan stressin vallassa kun he tulivat kylään.