Löysin Antti Eskolan kirjasta Vanhuus (Vastapaino) pari hauskaa juttua, joita haluan nyt jakaa teille.
Professori kertoo synnyttäneensä kirjaa pala palalta eli kanan logiikalla (muna päivässä pitää kirveen loitolla).
Minäkin teen asioita kanan logiikalla. Jaksan juuri ja juuri munia munan päivässä. Jos teen työpäivän, en jaksa kirjoittaa vaan työpäivä riittää munaksi. Blogia ei lasketa, sillä se ei vaadi erityisempää vaivaa.
Kerron vielä toisen jutun tuosta erinomaisesta pienestä teoksesta. Eskola siteeraa psykologi Marja-Riitta Mattuksen kirjaa, jossa kerrotaan, kuinka perheeseen syntyvät kaksoset, joista toinen osoittautuu vaikeasti vammaiseksi, jolloin lasten isä toteaa "Tulipa tästä mielenkiintoinen elämä". Ei hän ollut sellaista elämää tietenkään itselleen toivonut, mutta se oli silti hienosti ajateltu.
Kirjassa puhutaan hoitotahdosta. Olen jostain muualtakin lukenut professori Raimo Sulkavan tarkasti kirjaaman hoitotahdon. V on äänittänyt jo valmiiksi musiikkia, jota haluaa vanhainkodissa kuunnella. Jos en satu dementoitumaan niin ehkä kamalinta vanhaikodissa olisi tylsien ihmisten seuraan joutuminen.
Voihan se olla, että siinä vaiheessa kun tarvitsen vanhaikotia yhteiskunta lähettää minulle ystävällisesti myrkkypillerin ja sen käyttöohjeen.
2 kommenttia:
Vanhana erityisesti pitäisi saada viettää aikaa hyvässä seurassa! :)
En ole lukenut Antti Eskolalta mitään, mutta hän näyttää symppikseltä. Se on jo paljon.
Hoitotahto on hyvä tehdä jo hyvissä ajoin. Muuten joutuu toisten armoille.
Jouduin kerran sairaalaan muutamaksi yöksi. Sanoin, ettei tällaista ruokaa voi syödä. Ruuan tuoja mainitsi ruuan olevan terveellistä ja minä siihen että se maistuukin terveelliseltä.
Siitä tulikin perheeseemme lentävä iskulause. Jos ruoka (mitä muualla syödään) ei maistu, niin sanomme että maistuipas terveelliseltä!! Ja emäntä/isäntä on mielissään.
Lähetä kommentti