keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Negatiivisia ajatuksia

Naistenlehdet ovat täynnä ohjeita, joiden mukaan negatiiviset ihmiset pitää heittää pois kuin homehtuneet hedelmät, ennen kuin negatiivisuus leviää ja pilaa muidenkin elämän.

Säälikää edes hiukan meitä negatiivisia! Jäämme yksin, sillä negatiivisetkin hylkäävät tämän ohjeen mukaan meidät kyynikot.

Negatiiviset kärrätään saunan taakse lopetettavaksi ja maailma on sen jälkeen auvoisen positiivinen paikka, jossa kirmailevat nauravat terveet kansalaiset.

On harvoja täysin negatiivisia tai puhtaasti positiivisia ihmisiä. Minäkin suhtaudun moneen asiaan naivin optimistisesti. Riippuu päivästäkin maistuvatko asiat hyvältä vai pahalta, uskonko auvoiseen tulevaisuuteen vai vääjäämättä edessä olevaan luonnonkatastrofiin.

Lehtihaastatteluissa kerrotaan pariskunnista, jotka vakuuttavat hymyillen "Erosimme ystävinä".  He viettävät kaikki juhlapyhät ex-puolisoidensa kanssa. Yritimme töissä miettiä tunnemmeko ketään sovussa eronnutta, emmekä keksineet ainoatakaan. Tunnen kyllä miehen, joka viilteli ex-vaimonsa autonrenkaat ja montakin naista, jotka soittelevat entiselle puolisolleen kammottavia soittoja epämiellyttäviin vuorokaudenaikoihin.  Monet haukkuvat lapsille heidän toista vanhempaansa ja käyvät käräjiä lasten huollosta. Uskovat silti ajattelevansa lastensa parasta.

Ihminen on taipuvainen vertailemaan itseään uuteen puolisoon. Jos tämä sattuu olemaan nuori, lahjakas ja viehättävä niin itsetunto on kovilla. Minusta sellaisiakin tunteita saa tuntea, vaikka ne eivät olekaan positiivisia.

Jos jotakuta ihmistä kohtaan on tuntenut intohimoa, sitä ihmistä vihaakin samalla intensiteetillä ainakin jonkin aikaa. Varsinkin jos on tullut jätetyksi.


5 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kävin katsomassa äsken Toni Erdmann in, järjetön leffa! One of a kind. Kosketti jokaista sieluni sopukkaa. Loppukin oli niin kaunis, kun Ines otti hampaat ja hatun pois ja oli oma itsensä.

Tuollaisen elokuvan nähtyään on kiitollinen siitä, että saa elää!

Saima kirjoitti...

Amen!

Olen itse tainnut myös tästä vaahdota.

Heidi kirjoitti...

Kiva Moilanen kun pidit elokuvasta.

Tuosta negatiivisten ja voimia vievien ihmisten hävittämisestä: se tuntuu jotenkin narsistiselta. Me olemme varmaan jokainen välillä läheisillemme voimia vieviä, mutta eivät he onneksi silti meitä jätä.

ketjukolaaja kirjoitti...

Minä olen ainakin niin miinuksilla, että välillä omia luitakin kolottaa.

Meidän saunan takana on koivu, joka on kasvanut vinoon, kun naapurin kuusi painoi sitä. Kuusi kaadettiin jo vuosia sitten, mutta koivu on vieläkin vinossa. Niin, että kyllä kai se ihmisillä oikeneminen kestää pitkään, kun kerran koivullakin.

Tuulatäti kirjoitti...

Minulla on negatiivinen ja voimia vievä kollega,jonka kanssa joudun työskentelemään päivittäin. Me kaikki muut työtoverit olemme yhteisessä rintamassa samaa mieltä tästä tyypistä, joku on jopa irtisanoutunutkin kun ei enää kestänyt. Siksi oli mielenkiintoista ja hämmästyttävää, kun yhtenä päivänä tässä taannoin keskustelimme kahvitauolla eräästä henkilöstä, tämä Rouva Negatiivi sanoi, ettei voi kestää tuota kyseistä henkilöä koska hän on niin kova valittamaan!!! Vaikka itse ei muuta teekään!!! Olin niin hepnaadilla lyöty, että vihani laantui. Suhtaudun nyt viileän analyyttisesti Rouva Negatiiviin, jopa säälin häntä. Mutten enää ärsyynny. Eikö olekin mielenkiintoista?