maanantai 16. tammikuuta 2017

Kommunikaattori

Järjestelemme luokkatapaamista, johon osallistuvat melko varmasti taas kerran ne samat ihmiset. Näen heitä muutenkin, ainakin niitä, joita haluan nähdä.

Saimme tietoomme monen luokkakaverin sähköpostiosoitteet ja muutamalle löytyi puhelinnumero, jonka oikeellisuus oli kovin epävarmaa. Onneksi nykyään voi vältellä soittamista viimeiseen saakka. Laitoin luokkakavereille tekstiviesit, joissa sotkin kaksi Sakaria.

Olen mennyt Twitteriin, enkä oikein tiedä mitä siellä tehdään. Ketä twiittini kiinnostavat? Miten siellä voi tuoda tärkeitä asioita esille kun seuraajia on alle kymmenen. Näen huomattavasti enemmän ihmisiä joka päivä ihan lähietäisyydeltä.

Laitan kännykkäkameralla napattuja kuviani Instagramiin. Melkein kaikki otokseni olen kuvannut sunnuntaisella Pyynikki-lenkilläni. Teen lenkin vaikka Pyhäjärvi tulvisi, Pyynikinharjun metsä käryäisi tai jalkani olisi pakattu kipsiin. Kuvat ovat melko yksitoikkoisia ja kehnolaatuisia.

Päivystin aikoinaan erästä aluesairaalaa, josta Ekg-nauhat lähetettiin päivystäjälle faksilla. Laite piti kantaa kotiin silloin kun päivystysvuoro iski. Tujotin keskellä yötä tuota ihmettä ja odotin, että se syöttäsi EKG-filmiä katsottavakseni. Seuraavaksi saimme Nokian kommunikaattorin päivystyspuhelimeksi. Siihenkin saattoi lähettää EKG:n. Laite oli kevyempi kantaa kotiin. Ahdistaa moisten vempeleiden muistelu.

Nyt on uudet laitteet ja kommunikointitavat, joiden annamme syödä vapaa-aikamme.

Kohta alan kytätä kuinka moni on tämänkin lukenut.

2 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Sehän se on pirullista se tilastojen seuraaminen. Nykyistä blogiani seuraa viitisenkymmentä lukijaa eikä paineita tule niinkuin edellisen kanssa kävi. Ota nyt vaan ihan rennosti. :)

Laittaisitko meillekin kuvia kävelyreitiltäsi. Ainakaan minä en ole noissa twitterissä vai istragamissa vai mitä ne nyt onkaan, enkä aio liittyäkkään. :)

Niina kirjoitti...

Minä, minä, miiinäää.
Siis luen blogiasi ja seuraan myös instassa sinua. Itse latasin sen sovelluksen vähän niinkuin vahingossa ja jostain syystä face ilmoitti heti kaverilleni, että olen myös siellä. Pari minuuttia tämän jälkeen toinen tyttäreni ilmoitti minulle, ettei lasten kasvokuvia saa laittaa, turvallisuussyistä kuulemma. No joillakin niitä siellä on, mulla ei.