Suomessa elää noin kahdeksansataa satavuotiasta. Kun ihminen saavuttaa eläkeiän, hänestä tulee lähinnä kiusallinen tyyppi, joka kaivaa kassajonossa kolikoita kukkarostaan ryhmyisin, tutisevin sormin ja puhuu vieraille ihmisille säästä.
Alani kokouksissa eläkeläinen, joka on vihdoin päässyt tuulettumaan ihmisten ilmoille, nousee ylös ja ryhtyy kertomaan monipolvisia tarinoita 60-luvun hoitokäynännöistä. Kukaan ei kehtaa keskeyttää.
Lopulta kun ihminen saavuttaa 95 vuoden rajan, häneen ryhdytään suhtautumaan suopeasti ja hänen jutuilleen naureskellaan hyväksyvästi. Vaari on söpö.
Kysyn iäkkäiltä potilailta, mikä on heidän korkean ikänsä salaisuus (lääkäri saa kysyä mitä vaan). Saan toistuvasti saman vastauksen "Olen aina tehnyt paljon töitä". Eräs toinen lääkäri kertoi, että hänen potilaansa arvelevat pitkän iän johtuvan siitä, että he nukkuvat päiväunet.
On tietysti kyse elintavoista ja perintötekijöistä, mutta myös sattumasta. Jääkö auton alle, putoaako lentokone, vetääkö uimareissulla suonta tai tapahtuuko solussa joku epätoivottu muutos.
Kun sitten lopulta täyttää 100 vuotta niin kaikkien naamalle ilmaantuu mairea syntymäpäiväilme ja sinulle puhutaan taas kuin pikkulapselle. Jos sanot nauttivasti ginistä, sikarista ja rajusta seksistä, sinulle naureskellaan kuin pikkuvanhalle jälkeläiselle.
3 kommenttia:
Just noin!
Toiset eläkeläisnaiset sanovat pitkän iän salaisuudeksi ahkeran seksin harrastamisen ja toiset sen, etteivät ole ikinä vehdanneet miesten kanssa. Vanhat miehet eivät yleensä mainitse tätä, ovatko unohtaneet.
Jos joku mainitsee ravinnon, niin se on kokomaito, voi ja kerma.
Jotkut korostavat iloista mielenlaatua, mutta sitä on nähnyt ilkimysten elävän kiukkuisena ja pitkään ja onnellisten hyväntahtoisten kuolla kupsahtavan "ennen aikojaan" - hassu sanonta.
Ne paljon töitä tehneet eläisivät varmaan 120-vuotiaaksi, jos olisivat vähän vähemmän työteliäitä.
Ihan kuin olisin joskus kuullut jostakin, että satavuotiaita tutkittaessa on löytynyt yksi yhdistävä tekijä: jonkinlainen mielen kepeys. Saatan muistaa väärin.
Hoo Moilanen - kiitos! Kunpa olisikin noin, minä nimttäin koen itselläni olevan tuota mielen kepeyttä, nauran pitkin päivää ja olen yleensä seurueen iloisin.
Vanhemmilla ihmisillä on tullut liikuntaa lapsena, mikä on varmaan hyvä. Joku päivä oli kauhea uutinen: monet nykynuoret eivät pääse kyykkyyn!!!
Lähetä kommentti