Eräs potilas varmaan luuli, että kun nousen seisomaan ja lähestyn
häntä, niin kuuluu halata (ennen halausta heiluimme hetken edestakaisin vähän
kuin nyrkkeilijät).
Kaikki potilaansa halaava lääkäri voisi olla hyvinkin suosittu. Tuntuisi ainakin hankalalta tehdä valitusta ihmisestä, joka on kietonut ystävälliset kätensä ympärillesi.
Tapasin savolaisen potilaan. Murresanat eivät olleet ratkaisevia vaan se lapsuuden aksentti, jolla sanat lausuttiin. Sanat maistuivat ruisleivältä, kylmältä järvivedeltä, vanhoilta Yhteishyvä-lehdiltä, ullakolta, voilta ja metsämansikoilta.
Aamulla töihin pyöräillessäni mietin erään minulle tuntemattoman henkilön äkillistä kuolemaa ja niitä surun ilmauksia, joita facessa jaettiin. Jos jäisin työmatkalla kuorma-auton alle ja liiskautuisin, niin kuinka moni, sukulaisten lisäksi, surisi tällaista ikävähköä ja sotkuista tapahtumaa. Ei lopulta kovin moni, muutama kuitenkin. Pitää ajaa varovasti.
7 kommenttia:
Mä surisin, surkuttelisin, jos noin huonosti pääsis käymään.
Ajele varovasti. :)
Olipa hieno kuvaus savolaisesta lapsuudesta. Ja niin tuttu.
Minä en kävisi halaavalla lääkärillä. Mutta minä olenkin hämäläinen.
En minäkään.
Tuo halauskohtaus on aivan hykerryttävän hauska ja visuaalinen.
En minäkään, ja hei muistakaa sävy sävyyn alusvaatteet, jos jotain sattuu käymään. Tänään puhuttiin töissä sukuhaudoista ja jonkun isä oli murehtinut, että kaikkien kaiverrukset eivät tule mahtumaan kiveen. Apua, nyt rönsyilee ja tuli mieleen se vahingossa Taysista luovutettu väärä vainaja. Kaikkea voi sattua normisotkun ja surun lisäksi.
Viimeksi kun kävin läääkärillä kummallisten sydämentykytyksieni takia, haukkui se ensin minut kun vein hänen ja muiden potilaiden aikaa, sitten kirjoitti minulle ilopillereitä ja rauhoittavia (mikä yhdistelmä!) ja vielä päälle, saatuaan minut surulliseksi, halasi minua.
Siitä käynnistä en ole vieläkään oikein selvinnyt; mikä sen lääkurin tarkoitus oikein oli?
Sille lääkärille en mene enää koskaan. Ja ilopillerit sekä rauhoittavat saa syödä itse.
Lähetä kommentti