perjantai 18. toukokuuta 2018

Romantiikkaa

Olen kirjoittanut kässäriäni tänään (ja eilen). Asiat etenevät varpusen askelin (eikös varpunen ota pieniä askelia, ellei sitten satu lentämään). Kirjoittaminen sujuu tavallisimmin näin: ensin luetaan Hesari ja juodaan aamukahvit, ruokitaan Kerttu, siivotaan Kertun hiekka-astia, käydään suihkussa yms. Mennään kirjastolle, juodaan taas kahvit ja luetaan Aamulehti. Tarkastetaan lainakirjatarjonta (koko valikoimaa ei käytdä läpi vaan fokus on uutuuksissa). Avataan läppäri ja käväistään facessa. Ei keksitä enää mitään sijaistoimintoja, joten kaivetaan tiedosto esille. Kirjoitetaan, katsotaan eteerisesti kaukaisuuteen (vastapäisen talon seinää), kirjoitetaan, käydään facessa ja katsotaan seinää ja todetaan, ettei tiiliseinä ole kymmenessä minuutissa suuremmin muuttunut. Pian onkin jo lounasaika, eikä täydellä vatsalla jaksa enää kirjoittaa. 

Elokuva "Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville" kertoo vähän tehokkaammasta naiskirjailijasta. Elokuvan lopussa kirjailija vetäisee kokonaisen romaanin tuosta vaan vanhanaikaisella kirjoituskoneella. Loppuun napsautetaan piste ja hengentuote on valmis.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville kokoontuu Englannin kanaalin saarella (Guernseyn saari), joka oli elokuvassa kaunis jylhine kallioineen. Luin kuitenkin Hesarista, että kuvaukset oli tehty jossain muualla, vähän kuin elokuvassa Reds, jossa lokakuun vallankumous kuvattiin Helsingin senaatintorilla.

Jos pitää englantilaisesta historiallisesta televisiosarjatuotannosta, tykkää varmaan tästäkin.  Rakastan romantiikkaa, mutta joku tässä nyt tökki tai hetki ei ollut romantiikan nauttimiselle otollinen, sillä tavallaan kaikki oli tässä kohdallaan.

Ei kommentteja: