keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kukaan ei omista kieltä

Leena Krohn vieraili Teoksen kirjakaupan lukupiirissä. Tilaisuudessa puitiin hänen uutta kirjaansa Kadotus. Ihailen älykästä Krohnia, jonka huulilta pääsee viisauksia siinä kun meikäläiseltä lipsahtelee lähinnä tyhmyyksiä, joita sitten myöhemmin joudun katumaan. Kun keskusteltiin kirjan kielestä, kirjailija sanoi "Kukaan ei omista kieltä". En tiedä mikä minua lauseessa puhutteli. 

Minä jopa luin Kadotuksen etukäteen. Romaani kertoo jonkinlaisesta löytötavaratoimistosta ja sinne toimitetuista varsin arvottomista esineistä, kuten lyijykynästä tai rikkonaisesta kännykästä. Esineen kautta päästään sopivasti aina uuteen tarinaan, eikä kirjaa tarvitse nimittää novellikokoelmaksi vaan siitä tulee romaani. Viisas romaani.

Kirjassa kerrotaan esimerkiksi pienestä lusikasta, jossa lukee Grand Hotel ja siitä päästään matematiikkaan jne. Keittiöni laatikossa, ihan rehellisesti tienatulla rahalla ostettujen lusikoiden seassa, lojuu teelusikka, jossa lukee Finnair. En tiedä mistä se on sinne joutunut, eihän Finnairin koneissa edes tarjota kahvia kuin kertakäyttömukeista. Muistaakseni kahvin sekoittamiseen saa jonkinlaisen puutikun.

Huoltomiehet käyvät huomenna tarkastamassa taloyhtiön vesikalusteet. Mikä on vesikaluste? Pesin varmuuden vuoksi vessan. Eivätkös ne nimenomaan arvioi kalusteiden hygieniatasoa? Koen kaikki tuollaiset tarkastukset hieman uhkaaviksi.

1 kommentti:

Timo Lampi kirjoitti...

Ne vaan kattoo ettei kraanat tai vessanpytty (tai vesilukot) vuoda vettä, sillon kun ei pitäis. :)